Hassun hassu kaulaliina

Miniä toivoi vanhemmalle lapselle kaulaliinaa, tämä kun ei kuulemma malta vetää takin vetoketjua ylös asti. Tein sitten tällaisen. Kaulaliina on virkattu siksak-virkkauksella.

Värit ovat samoja kuin aiemmin tehdyissä vanttuissa (lapasissa). Hauskuudeksi tein kaulaliinalle eräänlaisen kotelon:

Tämä on siis samalla kuin pehmolelu, jonka täytteenä on kaulaliina. Kaulaliina on kuin otuksen kieli.

Langat: Gjestal Maija (molemmat vihreät) sekä Novita 7 Veljestä (keltainen)

Koukku: Surina 5,0

Ohje kaulaliinaan: Botticelli; kirjasta "100 ideaa siksak-virkkaukseen".

Ylijäääneestä langasta virkkasin tuon otuksen, siihen ei ole ohjetta. Tämän tapaiseen ideaan törmäsin joskus Pinterestissä, mutta en silloin tallentanut sitä, ja nyt en löytänyt sitä enää.

Kaulaliina on kuulemma ollut käytössä, ja kun liina on kaulassa, tuo kotelo toimii hyvin ylimääräisenä taskuna.

Virkattu peitto

Viisi vuotta sitten virkkasin torkkupeiton tuolloin 5 vuotta täyttäneelle lapsenlapsellemme. Peitto löytyy blogistani. 

Tänä vuonna nuorempi lapsenlapsi täyttää 5 vuotta, ja halusin tehdä myös hänelle peiton.

Kuva on otettu harmaana syyspäivänä, mutta värit ovat melko lähellä oikeaa kuvassa. Peitossa on sydämiä puhvisilmukoilla, ja sitten sileitä ruutuja. Puhvisilmukoiden lisäksi tässä on vain kiinteitä silmukoita. Myös kirjaimet ovat puhvisilmukoilla. Hahmottelin ensin suunnitelman ruutupaperille. Kirjainpaloista tein kaavion millimetripaperille. 

Paloissa on 27 silmukkaa ja 27 kerrosta. Tekstipalat ovat kolmen palan levyisiä. 

Pingotin palat ennen yhdistämistä:

Kostutin suihkepullolla. Aivan ihana tuo datanorpan pingotusalusta!  Kuvan alareunassa näkyy myös hauska kerroslaskurini. Sen olen saanut isältäni vuosia sitten lahjaksi. Se on muokattu vanhasta metalliverstaan prässin laskurista.

Yhdistin palat virkkaamalla siten, että saumat jäivät nurjalle puolelle. Tein saumat eri väreillä, mikä tuo värikkyyttä lisää.

Puhvisilmukat näyttävät kivalta myös nurjalta:

Peiton koko on noin 120 x 160 cm. 

Lanka: Midara Okilana

Koukku: KnitPro 5,0

Kierrätystä ompelemalla

En ole kovin kaksinen ompelija, mutta tykkään siitä silti. Törmäsin juuri tavaroita järjestellessä vanhoihin koulutodistuksiini, joissa käsityön numero vaihteli välillä 6 - 8. Meinasin masentua, että kyllä nyt on valittu väärä harrastus... 😄

Ostin keväällä kauan haaveilemani tabletin, ja sen jälkeen onkin hankintalistalla ollut sille kotelo, tai miksikä niitä nyt kutsutaan... Kesälomalla on aikaa saada hulluja ideoita ja jopa toteuttaa niitä. Tein itse! 😲

Päällisen kangas lasten vanhoista farkuista, kanteen ompelin muutaman laatikosta löytyneen virkatun kukkasen.

Sisäpuolen kangas löytyi tilkkulaatikosta. Kyseessä on peittokangas, siinä on vanu toisella puolella. Kulmiin ompelin kuminauhat pitämään laitetta paikallaan, ja pitkällä kuminauhalla saa koko kannen kiinni kansion tapaan (kuva 1). 

Suttasin laitteen merkin, ettei tästä tule mainos... 🤣

Takakannessa on taite, jotta laitteen saa hyvään asentoon vaikkapa videoiden katseluun. Hyödynsin siinä farkkujen saumaa:

Myös keskitaitteessa on kaistale farkkujen saumaa. Kovikkeena on kissanruoka-laatikosta leikatut pahvinpalat. 

Pahvin ja vanun takia oli helpompi ommella osat yhteen nurjat puolet vastakkain. Huolittelin reunat ja saumat laatikosta löytyneellä nauhalla. Ompelulanka loppui pariinkin kertaan, mutta jatkoin lähinnä sävyä olevalla langalla, mitä löytyi. Mitään tarvikkeita en siis ostanut tätä varten, vaan kaivelin kaikki omista varastoista.

Eipä kai tämä mikään taidonnäyte ole... kässätunnilla saisin varmaan edelleen seiskan...

Mutta ajaa asiansa ja onpahan itse tehty. Niin, ja kierrätys on aina hyvä asia! 

Lämmintä ja pehmoista vauvalle

Minusta on tänään tullut (taas) täti, jo viidennen kerran. Oi tätä onnea!
Tulokkaalle on tietysti täytynyt tehdä lämmikettä, kun on näin kylmä talvi.

Malli: junasukat
Lanka: SandnesGarn Sisu (80% villaa, 20% polyamidia)
Puikot: KnitPro Karbonz 2,5

Oli myös jo etukäteen puhetta, ja lupasinkin että teen tulokkaalle vauvanpeiton. Tällainen hauska malli löytyi netin ihmeellisestä maailmasta:

Malli: Sleep Tight Teddy Bear Set
Suunnittelija on Christine Fehringer Naugle, ja hänen sivustonsa on sweetpotato3.com
Hänellä on myös oma facebook-sivu. Ihastuttava malli, jossa paljon tekstuuria. Hän myy peiton ohjetta sivustollaan 6 dollarin hintaan. Settiin kuuluu myös pikkuinen "lovey", eli jonkinlainen halipeitto, ja sen ohje olisi myös 6 dollaria. Lisäksi settiin kuuluisi virkatun nallen ohje 4 dollaria, tai koko setti 10 taalaa.   En ostanut mitään näistä ohjeista, vaan pähkäilin silmukoita kuvien perusteella. Luultavasti en osannut kaikkea päätellä oikein, mutta aika saman näköisen peiton sain aikaan, kuin sivustolla. Fb-sivulla on julkaistu paljon erilaisia versioita peitosta.
Lanka: Kaupunkilanka Pihakeinu  (100% nyppyyntymätön akryyli)
Koukut: 4,0 ja 3,5
Kirjailut (silmät ja suut): Red Heart Lisa (ruskea) ja Red Heart Shimmer (tumman harmaa)

Laadunvalvontaa ja ohjeistusta sain myös aktiiviselta Pate-kissaltamme...

Otin paljon kuvia, ja tässä niistä muutamia. Värejä olisi voinut käyttää enemmänkin, mutta kaupassa ei ollut enempää värivaihtoehtoja. Lanka löytyi Halikon Prismasta. Tässä peitto on pesun jälkeen kuivumassa saunan lauteilla.

Tässä nallet ovat vielä ompelematta, sommittelin niitä ensin, että missä järjestyksessä ne laitan tuohon peitolle.

Silmät, kuonot ja tassujen kynnet on ommeltu muutamalla pistolla. Hauskan ilmeikkäitä nukkujia. Jännästi ilme muuttuu vain vaihtamalla väriä tai ompelemalla kuono-osan tai pään vähän vinoon.

Tässä sitten tuo "lovey". Ensin minun ei pitänyt tätä tehdä, mutta kun sain peiton valmiiksi, eikä vauva ollut vielä syntynyt, niin tartuin uudelleen koukkuun. Malli ja tekstuuri on niin kiva että oli ihan ilo koukutella. Tämä pikkutyö valmistui yhden päivän aikana.

Tässä koko setti. Nallea en siis tehnyt (ainakaan vielä).

Tässä koetin kuvata tuota peiton pintaa lähempää. Tuohon silmukkamalliin oli video-ohje suunnittelijan sivulla, käytettävissä ilmaiseksi. Ilman sitä en ehkä olisikaan tätä osaa osannut tehdä oikein.

Tässä osa nalleista lähempää.

Mitähän sitten seuraavaksi. Tämä oli sellainen työ, johon pitkästä aikaa oikein innostuin. Lopultakin alkaa sukkakuume helpottaa, ja virkkuukoukkuun oli mukava tarttua pitkästä aikaa.

Käsin on tehty monenlaista

Aikaa on kulunut, ja välillä on blogi käynyt mielessä, mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi istahtaa koneen viereen. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän vaivannäköä se vaatii, että saa kaikki tehdyt ja kuvatut jutut käsiteltyä.
Huomasin, etten ole edes julkaissut niitä tyttäreni joulusukkia, jotka valmistuivat tammikuussa. Aloitan siis niistä:

Ylipolven-sukat. Tällaisia tyttö toivoi, ja mitäpä ei äiti tekisi kun lapsi pyytää. Yhdistelin näissä useampaa ohjetta, joten mitään valmista mallia ei ole.
Lanka: Novita 7 veljestä raita
Puikot: KnitPro NovaCubics 

Tein yläreunaan myös nauhakujan, johon voi halutessaan pujottaa vaikka pitsinauhan, tai kuminauhan. Nauhaa ei tarvita, sillä yläreunassa on pitkä pätkä joustinta. Sukat ovat napakat, joten pysyvät hyvin ylhäällä.

Nähtävästi onnistuin hyvin lisäyksissä ja kavennuksissa, sillä sukat istuvat hyvin.

Tyttäreni käyttää usein tuollaisia lyhyitä hameita, ja niiden kanssa erityisesti talvella on mukava pitää tällaisia sukkia. 

Tyttö vinkkasi myös, että vetää nämä jalkaansa usein heti herättyään, kun on vielä sellainen unenlämpöinen olo. Näin ei lämpö heti karkaa, kun laittaa jalat viileälle lattialle.


Hirveästi en ole langoilla leikkinyt kevään ja kesän aikana. Kesällä mieli paloi kuitenkin muunlaisiin käden töihin:
Meillä on kaksi koiraa, joista nuorempi on vasta vuoden ikäinen rasavillikko. Keväällä totesimme, että niin paljon vanhempaa koiraa villimpi ja vilkkaampi on tämä veitikka, että meidän on aidattava pihamme. Asumme aivan vilkasliikenteisen tien vieressä, ja tien toisella puolella on kevyenliikenteenväylä. Varsinkin tuolla kevarilla kulkijat kiinnostavat nelijalkaista junioriamme niin, että keväällä alkoi olla todellinen ongelma kun koira juoksi vähän väliä tielle. Rakensimme tontin ympärille aidan, ja sehän kävikin varsin nopeasti valmiiden aidantolppien ja verkon avulla. Mutta portti piti rakentaa itse. Mies jäi pähkäilemään että millainen ja miten. Lopulta sain tarpeekseni, kun koira juoksi viikon sisään kolmatta kertaa tielle. Ilmoitin isännälle, että nyt se portti rakennetaan. Ja niin se rakennettiin. Isäntä antoi tästä kaiken kunnian minulle ilmoittaen, että hän toimi vain apulaisena. Mutta yhdessähän tämä tehtiin:

Tukipuut ovat kuulemma väärään suuntaan vinot, mutta eipä sitä kukaan ollut neuvomassa siinä kohtaa kun näitä rakennettiin. Mutta siinä se nyt on, ja hyvin toimii.  Puutavara on kestopuuta, saranat löytyivät Motonetista. Ja seuraavassa kuvassa vielä poseeraus koirien kanssa. 

Ja kun pääsin vauhtiin puutöiden kanssa, niin jatkoa seurasi. Mieheni on tänä kesänä laajentanut pihan terassia, ja siitä on jäänyt paljon laudanpätkiä. Totesin jossain vaiheessa, että eikös niistä saisi väsättyä vaikkapa kukkalaatikon terassia kaunistamaan. Tähän mieheni totesi, että "sä teet sit vaan". No niin minä sitten tein:

Tässä vasta valmistunut laatikko tekijänsä kera. Mies vaati, että hän ottaa kuvan minusta aikaansaannokseni kanssa työkalujen kera...

...ja tässä valmiina, kukat istutettuina. Hyvä siitä tuli. Olipa kiva huomata, että saa jotain tällaista aikaan.

Ostaessani noita kukkia tuohon kukkalaatikkoon, käsiin tarttui myös muutama muratin taimi. Ajatuksena istuttaa ne kesäkeittiön seinustalle. Katselin samalla köynnösristikoita, mutta kyllä ne vaikuttivat niin kalliilta, että mielessä alkoi muotoutua plan-B.

Tässä muratit laatikoissaan. Virkkasin sisal-narusta köynnösverkon, ja kiinnitin sen niittipyssyllä terassin lattiaan, pylväisiin ja kattoparruun.  Kaikkea sitä voikin tulla mieleen.

Nyt syksyllä ei tuo pihan kylmä tuuli enää houkuttele tällaisiin askareisiin, joten kenties jo pian tartun taas lankoihin. Olen jopa saanut kotiimme oman "ateljeen", kun esikko muutti asumaan omilleen. Nyt ovat käsityötarvikkeet ehkä helpommin löydettävissä ja järjestyksessä, kun niillä on oma huone ja paikka.

Mukavaa syksyä kaikille!

Helkky neuloo

Pohdin jo, kannattaako tätä blogia pitää yllä, kun en saa päiviteltyä tätä. Mutta toisaalta, tämä on kyllä enemmän sellainen käsityöpäiväkirja. Jos en laittaisi tekeleitäni tänne, en muistaisi lainkaan, mitä kaikkea olen tehnyt. Otan kyllä kuvia tekeleistäni, jos muistan (välillä sekin unohtuu).

Nyt näyttää siltä, että neulomiskammoni on muuttunut pakottavaksi haluksi oppia lisää neulomisesta. Oikein harmittaa, kun selaa käsityölehtiä. Virkkausohjeissa on tosi usein ohjeet alkeista alkaen, niin kuin virkkaus olisi tooosi vaikeaa. Neuleohjeissa sen sijaan termit vilisee, ja puolet ajasta tuntuu siltä kuin lukisi ohjetta venäjäksi.  Siispä ostin lupaavan nimisen kirjan  "Neuleita tumpeloille" (Sarita Kotkavalkama).  Vaikuttaa lupaavalta myös nyt, kun olen jo selaillut sitä. Terminologia ja tekniikat alkavat avautua tumpelollekin.

Tässä postauksessa yritän ottaa aikaa kiinni. Pikakelauksella siis syksyn ja talven aikana syntyneitä käsitöitä. Osa on valitettavasti lähtenyt maailmalle kuvaamatta, ja ne ovat jo painuneet unholaan.

Näitä palatossuja näpertelin syyskesällä. Tossun suun kukkapalat ovat virkattuja, muut palat neulottuja. Nämä päätyivät lopulta lasten mummille syntymäpäiväksi. Lanka on vanhaa seiskaveikkaa. Valitettavasti langan vyötteessä ei ollut vuosilukua, joten en tiedä kuinka vanhaa. Arvelen, että jostain 90-luvulta.

Mieheni sanoi, että tätä hän ei voi toivoa lapsiltaan (molemmat poikia), joten hän toivoi isänpäiväksi, että korjaisin hänen lapasensa. Ne ovat jo vanhat, mutta todella lämpimät. Niissä oli reikiä, ja toinen peukalo ihan riekaleina, kun ne kädessä on peuhattu koirien kanssa.  Purin repaleisen peukalon ja neuloin tilalle uuden. Lisäksi paikkasin reikiä parsimalla ja virkkaamalla. Alla olevassa kuvassa vasemmalla purettu peukalonriekale.

 Näissä kuvissa lapaset on jo pesty, ja kuivattelevat pyyhkeen päällä. Nyt ne ovat jälleen kovassa käytössä.

Jouluksi tein isälleni villasukat. Lankana seiskaveikkaa. Yksivärinen, tummanvihreä lanka on sitä vanhaa lankaa. Kirjava on uudempaa, Viidakkoa.

Myös miehelleni tein viime tingassa joulusukat. Kaupassa kysyin, mitä lankaa, vastaus "ihan sama". Ostin "joulu"-lankaa yhden kerän. Valitettavasti se ei riittänyt, ja toisen sukan kärjen tein vanhalla jättiraita-langalla. Onneksi värimaailma on samaa, joten sävysävyyn mennään.

Tajusin vasta äsken tätä kirjoittaessani, etten ollut lainkaan kuvannut näitä sukkia. Otin siis kuvan ihan äsken. Sukat ovat jo käytössä vanuneet, ja täynnä koirankarvoja. Mutta käytössä ovat päivittäin.

Siskolleni tein myös joulu-/nimipäiväsukat. Hänellä oli nimpparit marraskuussa. Hän tykkää retroväreistä, joten sellaisilla lähdin neulomaan. Uhkarohkeasti myös ihan uudella mallilla.

Ohje on Merja Ojanperän kirjasta "Kauneimmat Villasukat".
Malli: Helmi-Orvokki  (paitsi että jätin orvokit tekemättä)
Lanka: Novita 7 veljestä

Ohjeen mukaan tuossa raidoitetussa kohdassa pitäisi olla siis virkattuja orvokkeja joissa on helmi keskellä. Sisko ei halunnut niitä, joten se siitä. Kauniita kuvioneuleita sekä varressa että terässä. Ja nilkassa muutama sentti kirjoneuletta. Huh. Ei se minulta ihan helposti käynyt, ja on näissä virheitä. Onneksi vain minä huomaan ne (toivottavasti).
Tykkään mallista, ja sisko tykkäsi myös.  

Tyttären joulusukat valmistuivat vasta tammikuussa, eikä niistä ole vielä kuvia, joten postaan ne erikseen. Sen sijaan toinen lapsenlapsista, 5-vuotias, oli saanut joulupukilta muutamat liian pienet villasukat. Äitinsä pyysi, jos tekisin tytölle parit sukat kokoa 30. Tämä koko on hänelle jo vähän reilu, mutta tyttöhän kasvaa koko ajan.

Näissä ensimmäisissä on junasukka-varsi, mutta jalkaterä on pelkkää sileää neuletta.
Lanka: Novita Nalle Luontopolku
Puikot: KnitPro Nova Cubics 3,0

Nämä toiset ovat sitten perussukat, mutta terä on raidoitettu. Ekan kerran muuten raidoitin ilman raitalankaa. Ja ohje langan kuljettamiseen kerrosten välissä löytyi tumpelon neulekirjasta...
Värit ovat vähän tuollaista Frozen-linjaa; turkoosia ja valkoista.

No niin, sukkia pukkaa... seuraavaksi ajattelin neuloa yhdet itselle. Virkkuukoukkua olen viime aikoina käyttänyt lähinnä pudonneiden silmukoiden poimimiseen... mutta vielä tulee sekin aika, että taas virkkaan jotain.

Kivaa, jos jaksoit lukea loppuun. Iloista kevättalvea juuri sinulle!

Kukkapeitto Nealle

Tämä työ on aloitettu jo viime vuonna, mutta jäi tauolle kun sairastuin. Pikku hiljaa olen sitä tehnyt, ja nyt kesällä laitoin ison vaihteen päälle. Haluan nimittäin antaa tämän syntymäpäivälahjaksi lapsenlapsellemme Nealle.
Nyt tulee paljon kuvia, mutta olin niin innoissani tämän valmistumisesta.

Tein tytölle torkkupeiton. Hän täyttää vasta 5 vuotta, mutta tämä on aikuisen kokoinen. Tarkoitus on, että tämä, hyvin pidettynä, kestää loppuiän. Tai ainakin pitkälle aikuisuuteen. Idea lähti siitä, kun tyttö meillä ollessaan tykkää kietoutua virkattuihin peittoihimme katsellessaan piirrettyjä.

Virkkasin ruutuja, ruutuja, ruutuja....

Siinä ne ovat kaikki. Odottamassa yhdistämistä. Niitä on 165 kpl.

Tässä vasta valmistunut, vielä pesemätön peitto. Kuvattu sisätiloissa, joten väritkään eivät pääse oikeuksiinsa.

 Ruutuja on siis neljän laisia. Keskellä olevissa viininpunaisissa ruuduissa ovat kirjaimet N-E-A. Kukkaruudut ovat kaikki samanlaisia, mutta kolmella eri värillä.

 Alla pari lähikuvaa peiton keskeltä.

 Kirjaimet on virkattu puhvisilmukoilla, joten ne ovat hieman koholla.

 Ja tässä lähikuvia kukkaruuduista.

Yllä olevat kuvat oli siis otettu ennen pesua. Alla sitten pesun jälkeen. Ihan pesukoneessa pesin 30 asteessa. Levitin uudelle terassille kuivumaan, ja muotoilin kosteana. Ensimmäinen kuva on otettu auringon paistaessa, joten varjoja näkyy. 

 Ja toisessa kuvassa aurinko on pilvessä. Näissä kahdessa kuvassa näkyy ehkä ruutujen yhdistämistapa parhaiten. Ompelin siis ensin nuo kirjainruudut. Sitten ompelin pohjavärin kukkia kehäksi, ja virkkasin kehän kiinni kirjainruutuihin. Jatkoin samaan tyyliin koko peiton. Seuraavana tummat kukkaruudut, ompelin kehäksi ja virkkasin edelliseen kehään. Sitten taas välikerros pohjavärin kukilla, ja seuraavaksi vaaleanpunaiset kukkaruudut. Näin sain peittoon tekstuuria lisää. Kukat toki ovat koholla, kun ovat nekin puhvisilmukoilla, mutta nyt nuo virkatut saumat näkyvät kauniisti koholla, ja kehystävät kukkia.

 Pesun jälkeen kirjaimetkin näyttivät kohoavan paremmin esiin pinnasta.

Kukkaruudun malli löytyi video-ohjeena netistä. En valitettavasti tallentanut sitä, joten en varmaankaan löytäisi, vaikka etsisin. Ohje oli kuitenkin helppo oppia ulkoa. Kirjainruutuihin löytyi ohje omasta kirjahyllystä.
Koukku: KnitPro SoftGrip 5,0
Lanka: Värillisten kukkien keskiosat (keltainen ja oranssi) ovat Novitan 7 veljestä ja Nalle lankoja, jämäkeristä.  Muuten kaikki käytetty lanka on Okiteks Okilana (50% villaa, 50% akryylia). Lanka on ostettu paikallisesta lankakaupasta.
Pehmeää, paksua lankaa, tuntuu villaisen lämpöiseltä. Synttärit ovat syyskuussa, joten reilun kuukauden peitto saa odottaa vielä käyttäjäänsä.