Vaikka kesä olisi kuinka lämmin, niin kyllä silti välillä paleltaa. Siksi Suomen kesässä tarvitaan välillä villaista.
Mieheni, kuten moni muukin suomalaismies, vietti nimipäiväänsä juhannusaattona. Pienellä viiveellä tein hänelle nimipäivälahjaksi kesäiset villasukat.
Kesäiset siksi, että näissä on vartta tuskin lainkaan. Ensimmäinen kuva on otettu ilman salamaa, joten värit ovat hieman tummia.
Lanka: Novita 7 veljestä
Ohje: jostain Novitasta tämäkin oli, mutta en muista mistä. Ohje oli kuitenkin naisten sukille. Minä vain lisäsin jalkaterään pituutta.
Puikot: KnitPro Nova Cubics 3,5
Nämä ovatkin olleet ahkerasti mieheni jaloissa.
Itselläni varpaiden lisäksi palelevat kädet, ja jotain käsivarsien/hartioiden lämmittäjää olen haikaillut jo pitkään. Nyt sain tehtyä tällaisen:
Ohje kirjasta: Hetaleita poropeukaloille (hiukan muokattuna)
Lanka: Novita Jenga
Puikot: 6,0 sukkapuikot, 10 pyöröpuikot
Kirjan ohjeessa tämän nimi oli "bolero", mutta kyllä minä ennemmin sanoisin hihatin, tai jotain siltä väliltä. Mallina kuvissa tyttäreni, jonka yllä tämä on aavistuksen liian iso. Minä olen harteikkaampi, ja minulla on pidemmät kädet.
Hihat ovat tarkoituksella pitkät, jotta kädet pysyvät lämpiminä. Minulla hihat eivät tosin tule ihan näin pitkälle. Ohjessa hihat piti neuloa tasona, ja lopuksi ommella sauma, mutta minä neuloin nämä pyörönä.
Tarpeen tullen kylmät kädet voi piilottaa kokonaan lämmittelemään. Ihan kuin muhvi.
Takasauma näyttää tässä vinolta... ehkä se onkin. Hihat siis neulottiin erikseen ja ommeltiin takaa yhteen. Reunukseen olisi pitänyt olla saman paksuiset puikot kuin hihoissakin, mutta minulla ei ollut nro 6:n pyöröpuikkoja. Neuloin siis 10 pyöröillä, joten reunuksen silmukat ovat paljon isompia. Ei kovin kaunista, mutta ei tämä mikään edustusvaate olekaan, vaan tarkoituskin on käyttää tätä lämmikkeenä vain kotona.
Näiden töiden langankulutusta KnitMeteriin syöttäessäni huomasin (kauhukseni), että olen tänä vuonna neulonut enemmän kuin virkannut! Jopas jotakin! Tämä kylläkin muuttuu seuraavan työn myötä. :-)
sunnuntai 31. heinäkuuta 2016
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
Kissojen kamaa
Tämä on valmistunut jo toukokuussa, mutta enpä vaan ole saanut istahdettua koneen ääreen kuvia käsittelemään...
Meillä on kaksi kissaa, ja niillä on vain yksi, osittain rikkinäinen kiipeilypuu. Pitkään olen jo miettinyt, että talomme portaikkoon mahtuisi hyvin seinille jotain... ja niinpä, kun toukokuussa pidin loput viime vuoden lomani, ryhdyin tuumasta toimeen (ensin kysyttyäni mieheltä luvan).
Löysin kangaskaupasta tuollaista pörröistä kangasta, vähän kuin tekoturkista, mutta ei ihan. Kauniin violettia. Sitten pengoin pihavarastoamme, kellaria ym. säilytystiloja, ja löysin hyllyn jos toisenkin. Niiden päälle sitten liimailin kangasta.
Tarkkaa suunnitelmaa ei ollut, vaan lähdin vähän "soitellen sotaan" kiinnittämään hyllyjä seinälle. Tuo oksa on pihavaahterastamme. Oksaan ei tullut lehtiä tänä vuonna, joten se karsittiin. Siitä sahattiin miehen avustuksella sopiva pätkä, ja hiottiin kuiva ja hilseilevä pinta pois. Parilla ruuvilla hyllyyn kiinni sekä ylhäältä että alhaalta.
Tuo iso hylly, jolla Pate-kissa kuvassa makoilee, oli edellisessä elämässä kaapin ovi. Sekin löytyi pihavarastosta. Irrotin saranat, sahasin sopivaan mittaan ja liimasin kankaan.
Vielä löytyi vanhat "kissatikkaat", jotka joskus olivat ulkoseinässä keittiön ikkunan alla. Siitä sain hyvän kulkusillan tuonne ylös. Nyt tuo on Paten lempipaikkoja. Sinne se aina kömpii ruuan jälkeenkin nukkumaan.
Vielä tuossa on paranneltavaa, mutta suunnittelen taas jonkin aikaa, ja sitten... kangastakin vielä jäi, joten eipä sitä tiedä mitä vielä seinille ripustan.
Meillä on kaksi kissaa, ja niillä on vain yksi, osittain rikkinäinen kiipeilypuu. Pitkään olen jo miettinyt, että talomme portaikkoon mahtuisi hyvin seinille jotain... ja niinpä, kun toukokuussa pidin loput viime vuoden lomani, ryhdyin tuumasta toimeen (ensin kysyttyäni mieheltä luvan).
Löysin kangaskaupasta tuollaista pörröistä kangasta, vähän kuin tekoturkista, mutta ei ihan. Kauniin violettia. Sitten pengoin pihavarastoamme, kellaria ym. säilytystiloja, ja löysin hyllyn jos toisenkin. Niiden päälle sitten liimailin kangasta.
Tarkkaa suunnitelmaa ei ollut, vaan lähdin vähän "soitellen sotaan" kiinnittämään hyllyjä seinälle. Tuo oksa on pihavaahterastamme. Oksaan ei tullut lehtiä tänä vuonna, joten se karsittiin. Siitä sahattiin miehen avustuksella sopiva pätkä, ja hiottiin kuiva ja hilseilevä pinta pois. Parilla ruuvilla hyllyyn kiinni sekä ylhäältä että alhaalta.
Tuo iso hylly, jolla Pate-kissa kuvassa makoilee, oli edellisessä elämässä kaapin ovi. Sekin löytyi pihavarastosta. Irrotin saranat, sahasin sopivaan mittaan ja liimasin kankaan.
Vielä löytyi vanhat "kissatikkaat", jotka joskus olivat ulkoseinässä keittiön ikkunan alla. Siitä sain hyvän kulkusillan tuonne ylös. Nyt tuo on Paten lempipaikkoja. Sinne se aina kömpii ruuan jälkeenkin nukkumaan.
Vielä tuossa on paranneltavaa, mutta suunnittelen taas jonkin aikaa, ja sitten... kangastakin vielä jäi, joten eipä sitä tiedä mitä vielä seinille ripustan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)