Helkky neuloo

Pohdin jo, kannattaako tätä blogia pitää yllä, kun en saa päiviteltyä tätä. Mutta toisaalta, tämä on kyllä enemmän sellainen käsityöpäiväkirja. Jos en laittaisi tekeleitäni tänne, en muistaisi lainkaan, mitä kaikkea olen tehnyt. Otan kyllä kuvia tekeleistäni, jos muistan (välillä sekin unohtuu).

Nyt näyttää siltä, että neulomiskammoni on muuttunut pakottavaksi haluksi oppia lisää neulomisesta. Oikein harmittaa, kun selaa käsityölehtiä. Virkkausohjeissa on tosi usein ohjeet alkeista alkaen, niin kuin virkkaus olisi tooosi vaikeaa. Neuleohjeissa sen sijaan termit vilisee, ja puolet ajasta tuntuu siltä kuin lukisi ohjetta venäjäksi.  Siispä ostin lupaavan nimisen kirjan  "Neuleita tumpeloille" (Sarita Kotkavalkama).  Vaikuttaa lupaavalta myös nyt, kun olen jo selaillut sitä. Terminologia ja tekniikat alkavat avautua tumpelollekin.

Tässä postauksessa yritän ottaa aikaa kiinni. Pikakelauksella siis syksyn ja talven aikana syntyneitä käsitöitä. Osa on valitettavasti lähtenyt maailmalle kuvaamatta, ja ne ovat jo painuneet unholaan.

Näitä palatossuja näpertelin syyskesällä. Tossun suun kukkapalat ovat virkattuja, muut palat neulottuja. Nämä päätyivät lopulta lasten mummille syntymäpäiväksi. Lanka on vanhaa seiskaveikkaa. Valitettavasti langan vyötteessä ei ollut vuosilukua, joten en tiedä kuinka vanhaa. Arvelen, että jostain 90-luvulta.

Mieheni sanoi, että tätä hän ei voi toivoa lapsiltaan (molemmat poikia), joten hän toivoi isänpäiväksi, että korjaisin hänen lapasensa. Ne ovat jo vanhat, mutta todella lämpimät. Niissä oli reikiä, ja toinen peukalo ihan riekaleina, kun ne kädessä on peuhattu koirien kanssa.  Purin repaleisen peukalon ja neuloin tilalle uuden. Lisäksi paikkasin reikiä parsimalla ja virkkaamalla. Alla olevassa kuvassa vasemmalla purettu peukalonriekale.

 Näissä kuvissa lapaset on jo pesty, ja kuivattelevat pyyhkeen päällä. Nyt ne ovat jälleen kovassa käytössä.

Jouluksi tein isälleni villasukat. Lankana seiskaveikkaa. Yksivärinen, tummanvihreä lanka on sitä vanhaa lankaa. Kirjava on uudempaa, Viidakkoa.

Myös miehelleni tein viime tingassa joulusukat. Kaupassa kysyin, mitä lankaa, vastaus "ihan sama". Ostin "joulu"-lankaa yhden kerän. Valitettavasti se ei riittänyt, ja toisen sukan kärjen tein vanhalla jättiraita-langalla. Onneksi värimaailma on samaa, joten sävysävyyn mennään.

Tajusin vasta äsken tätä kirjoittaessani, etten ollut lainkaan kuvannut näitä sukkia. Otin siis kuvan ihan äsken. Sukat ovat jo käytössä vanuneet, ja täynnä koirankarvoja. Mutta käytössä ovat päivittäin.

Siskolleni tein myös joulu-/nimipäiväsukat. Hänellä oli nimpparit marraskuussa. Hän tykkää retroväreistä, joten sellaisilla lähdin neulomaan. Uhkarohkeasti myös ihan uudella mallilla.

Ohje on Merja Ojanperän kirjasta "Kauneimmat Villasukat".
Malli: Helmi-Orvokki  (paitsi että jätin orvokit tekemättä)
Lanka: Novita 7 veljestä

Ohjeen mukaan tuossa raidoitetussa kohdassa pitäisi olla siis virkattuja orvokkeja joissa on helmi keskellä. Sisko ei halunnut niitä, joten se siitä. Kauniita kuvioneuleita sekä varressa että terässä. Ja nilkassa muutama sentti kirjoneuletta. Huh. Ei se minulta ihan helposti käynyt, ja on näissä virheitä. Onneksi vain minä huomaan ne (toivottavasti).
Tykkään mallista, ja sisko tykkäsi myös.  

Tyttären joulusukat valmistuivat vasta tammikuussa, eikä niistä ole vielä kuvia, joten postaan ne erikseen. Sen sijaan toinen lapsenlapsista, 5-vuotias, oli saanut joulupukilta muutamat liian pienet villasukat. Äitinsä pyysi, jos tekisin tytölle parit sukat kokoa 30. Tämä koko on hänelle jo vähän reilu, mutta tyttöhän kasvaa koko ajan.

Näissä ensimmäisissä on junasukka-varsi, mutta jalkaterä on pelkkää sileää neuletta.
Lanka: Novita Nalle Luontopolku
Puikot: KnitPro Nova Cubics 3,0

Nämä toiset ovat sitten perussukat, mutta terä on raidoitettu. Ekan kerran muuten raidoitin ilman raitalankaa. Ja ohje langan kuljettamiseen kerrosten välissä löytyi tumpelon neulekirjasta...
Värit ovat vähän tuollaista Frozen-linjaa; turkoosia ja valkoista.

No niin, sukkia pukkaa... seuraavaksi ajattelin neuloa yhdet itselle. Virkkuukoukkua olen viime aikoina käyttänyt lähinnä pudonneiden silmukoiden poimimiseen... mutta vielä tulee sekin aika, että taas virkkaan jotain.

Kivaa, jos jaksoit lukea loppuun. Iloista kevättalvea juuri sinulle!

Synttärisukkia

Mun mies täyttää tänään vuosia. Hän on, kuten monesti olen todennut, villasukkien suurkuluttaja. Niinpä helpoin ja paras lahja hänelle on uudet villasukat. Tänä vuonna uusien sukkien lisäksi parsin kahdet vanhat.
Toiset näistä vanhoista näytin jo edellisessä postauksessa, mutta nyt niissä oli reikä myös kantapäissä, joten tein niihinkin paikkauslaput.

 

Samaa lankaa riitti edelleen, ja samaa tekniikkaa käytin edelleen.

Lanka: Novita 7 veljestä jättiraita

Koukku: 4,0

Kuistin kaapin siivouksen yhteydessä löytyi syksyllä nämä harmaaraita-sukat. Näitä en ole itse tehnyt, enkä muista mistä nämä ovat tulleet, mutta uudelleen löytymisen jälkeen ne ovat olleet ahkerassa käytössä, vuorotellen noiden yllä olevien kanssa. Niinpä näissäkin oli reikiä sekä päkiän että kantapään kohdalla. Parsintaan siis nämäkin.

 

En tarkalleen tiedä, mitä lankaa tuo parsimukseen käyttämäni on, luulin ensin seiskaveikaksi, mutta tuntuu hiukan paksummalta. Kerä on keritty pyöreäksi keräksi, joten ehkäpä vyötekin löytyy kerän sisältä, jos joskus saan sen loppuun. Tämä on saatujen lankojen pussista, joten siksikään en tiedä, mitä tämä on. Samaa 4,0 virkkuukoukkua kuitenkin käytin pyörylöiden virkkaamiseen.

Sitten vielä ne uudet sukat. Ihan perussukat, mutta tuo joustin, joka jatkuu myös jalkapöydän päälle, antaa kivan kuvio-ilmeen sukalle. Tämä on ihan perus 2o,2n-joustinta, mutta joka neljäs kerros on neulottu kokonaan nurjilla silmukoilla. Malli löytyi jostain Novitan sukkalehdestä. 

Kuva vääristää väriä, se on hyvin tumma vihreä.
Lanka: Novita 7 veljestä (vyötteestä päätellen jostain 80-luvulta...)
Puikot: KnitPro NovaCubics  3,5 ja 4,0

Mikäli joku tarkkasilmäinen huoomaa kuvasta, että sukissa on jo lattialta tarttuneita kissan ja koiran karvoja, niin selitys on tämä. Nämä tulivat pesusta vasta myöhään eilen illalla. Jätin sukat keittiön pöydälle synttärikortin kanssa, ja ajattelin kuvata ne aamulla. Mieheni kuitenkin herää minua aikaisemmin ja lähtee töihin, ja nähtävästi sukat ovat menneet heti käyttöön. Ilmeisesti siis kelpasivat.

Sekalaisia pikku käsitöitä

On näemmä mennyt tämä blogin päivittäminen harvinaiseksi. Mutta kovasti koetan koko ajan tehdä jotain pientä, ja kuvaankin ne. Tämä viimeinen vaihe, eli blogin päivitys vain tuntuu olevan vaikeaa. Tai siis siihen ryhtyminen.
Olen jonkin verran varovasti tutkinut lankavarastojani, ja todennut että niitä on aivan liikaa näin pieneen taloon. Lankoja on kertynyt paitsi omien shoppailujen seurauksena, myös "perintönä". Minulle on nimittäin kulkeutunut lankoja äitini, mammani, ja isän edesmenneen avopuolison jäämistöistä. Siispä koetan harjoittaa itsehillintää lankaostoksissani ainakin tämän vuoden. Ongelmana on vain, että pitäisi sovittaa inspiroiva ohje olemassa oleviin lankoihin.
Tuskastuneena lankapaljoudesta selasin käsityökirjojen hyllyäni, ja käsiin osui kirja nimeltä "Hetaleita poropeukaloille". Sen pitäisi sisältää helpohkoja ohjeita ja malleja muunnoksineen tumpelommallekin tekijälle. Malleja on kirjassa sekä neulojalle että virkkaajalle. Sieltä bongasin tämän mallin, joka on ollut valmiina jo kuukauden.

Malli: poolokaulusponcho (Hetaleita Poropeukaloille)
Lanka: Novita Isoveli
puikot: sukkapuikot nro 6,0 ja virkkuukoukku 6,0

Poolokaulus on neulottu joustinneuleella pyörönä. Verkkoponcho on sitten virkattu kauluksesta alaspäin. Käsien liikkumavapauden takia poncho on sivuista osin avoin. Helmaan laitoin puuhelmiä. Donno askartelukaupasta löytyi pakkaus sinisävyisiä helmiä, joita sitten sommittelin tuohon helmaan.

Pääsiäisen aikaan meillä syötiin ainakin lapsenlapsen toimesta suklaamunia oikein urakalla. Tuli mieleen kokeilla, olisiko yllätys-koteloista kissan leluiksi. Virkkasin puuvillalangalla vapaasti muovimunan ympärille, ja tein vielä "hännän", josta lelua voi kissalle tarjota. Valmiiseen leluun suihkautin vielä hiukan kissanminttua.

Menestys näyttäisi olevan taattu. Ai niin, laitoin muovimunaan muutaman riisinjyvän, joten se rapisee kivasti kissan leikkiessä. Menestystä todistaa kisu-poikamme Pate.
Lanka: Novita Tennessee jämät
Koukku: 4,0
ei mallia.

Vajaa vuosi sitten neuloin miehelleni "saapassukat", raidalliset villasukat, jotka nekin oli tehty kauan laatikoissa muhineesta langasta. Kuvia löytyy blogipostauksesta täältä. Saappaissa nuo sukat eivät ole tainneet käydä kertaakaan, mutta mieheni jalassa ne ovat miltei joka ilta. Meillä on vanha omakotitalo, jossa on viileät lattiat, joten villasukat ovat tarpeen ympäri vuoden. Nyt noissa ahkerasti käytetyissä sukissa on jo jonkin aikaa ollut molemmissa iso reikä. Niillä kun "hiihdellään" ympäri huushollia (mieheni ilmaus). Samaa lankaa löytyi vielä laatikosta, joten päätin paikata ne. Reiät olivat niin isot, että parsiminen ei innostanut. Siispä virkkasin paikkalaput, ja ompelin ne paikoilleen.

Virkkasin peruspyörylän, kuten esim. myssyä tehdessä, lisäten silmukoita tasaisesti. Näin lapusta tulee hieman kulmikas. Tässä tapauksessa laput ovat kahdeksankulmaisia.
Sopivan kokoisen lapun tehtyäni katkaisin langan, jättäen pitkän hännän, jolla sitten ompelin laput paikalleen. Ompelin ensin yhden silmukan päästä reunasta tikkipistoin paikan kiinni. Sitten vielä luottelin reunan ympäri vähän pykäpistojen tapaan, paitsi että "tikkien" välit kuljetin lankaa virkkaussilmukoiden sisältä. Näiden kahden kierroksen jälkeen käänsin sukan nurin päin, ja ompelin hiukan reiän repsottavia reunoja kiinni paikkaan miten kuten.
Mies oli tyytyväinen, ja totesi että "nyt kelpaa taas hiihdellä".
Lanka: Novita 7 veljestä jättiraita
Koukku: 4,0