Käsin on tehty monenlaista

Aikaa on kulunut, ja välillä on blogi käynyt mielessä, mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi istahtaa koneen viereen. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän vaivannäköä se vaatii, että saa kaikki tehdyt ja kuvatut jutut käsiteltyä.
Huomasin, etten ole edes julkaissut niitä tyttäreni joulusukkia, jotka valmistuivat tammikuussa. Aloitan siis niistä:

Ylipolven-sukat. Tällaisia tyttö toivoi, ja mitäpä ei äiti tekisi kun lapsi pyytää. Yhdistelin näissä useampaa ohjetta, joten mitään valmista mallia ei ole.
Lanka: Novita 7 veljestä raita
Puikot: KnitPro NovaCubics 

Tein yläreunaan myös nauhakujan, johon voi halutessaan pujottaa vaikka pitsinauhan, tai kuminauhan. Nauhaa ei tarvita, sillä yläreunassa on pitkä pätkä joustinta. Sukat ovat napakat, joten pysyvät hyvin ylhäällä.

Nähtävästi onnistuin hyvin lisäyksissä ja kavennuksissa, sillä sukat istuvat hyvin.

Tyttäreni käyttää usein tuollaisia lyhyitä hameita, ja niiden kanssa erityisesti talvella on mukava pitää tällaisia sukkia. 

Tyttö vinkkasi myös, että vetää nämä jalkaansa usein heti herättyään, kun on vielä sellainen unenlämpöinen olo. Näin ei lämpö heti karkaa, kun laittaa jalat viileälle lattialle.


Hirveästi en ole langoilla leikkinyt kevään ja kesän aikana. Kesällä mieli paloi kuitenkin muunlaisiin käden töihin:
Meillä on kaksi koiraa, joista nuorempi on vasta vuoden ikäinen rasavillikko. Keväällä totesimme, että niin paljon vanhempaa koiraa villimpi ja vilkkaampi on tämä veitikka, että meidän on aidattava pihamme. Asumme aivan vilkasliikenteisen tien vieressä, ja tien toisella puolella on kevyenliikenteenväylä. Varsinkin tuolla kevarilla kulkijat kiinnostavat nelijalkaista junioriamme niin, että keväällä alkoi olla todellinen ongelma kun koira juoksi vähän väliä tielle. Rakensimme tontin ympärille aidan, ja sehän kävikin varsin nopeasti valmiiden aidantolppien ja verkon avulla. Mutta portti piti rakentaa itse. Mies jäi pähkäilemään että millainen ja miten. Lopulta sain tarpeekseni, kun koira juoksi viikon sisään kolmatta kertaa tielle. Ilmoitin isännälle, että nyt se portti rakennetaan. Ja niin se rakennettiin. Isäntä antoi tästä kaiken kunnian minulle ilmoittaen, että hän toimi vain apulaisena. Mutta yhdessähän tämä tehtiin:

Tukipuut ovat kuulemma väärään suuntaan vinot, mutta eipä sitä kukaan ollut neuvomassa siinä kohtaa kun näitä rakennettiin. Mutta siinä se nyt on, ja hyvin toimii.  Puutavara on kestopuuta, saranat löytyivät Motonetista. Ja seuraavassa kuvassa vielä poseeraus koirien kanssa. 

Ja kun pääsin vauhtiin puutöiden kanssa, niin jatkoa seurasi. Mieheni on tänä kesänä laajentanut pihan terassia, ja siitä on jäänyt paljon laudanpätkiä. Totesin jossain vaiheessa, että eikös niistä saisi väsättyä vaikkapa kukkalaatikon terassia kaunistamaan. Tähän mieheni totesi, että "sä teet sit vaan". No niin minä sitten tein:

Tässä vasta valmistunut laatikko tekijänsä kera. Mies vaati, että hän ottaa kuvan minusta aikaansaannokseni kanssa työkalujen kera...

...ja tässä valmiina, kukat istutettuina. Hyvä siitä tuli. Olipa kiva huomata, että saa jotain tällaista aikaan.

Ostaessani noita kukkia tuohon kukkalaatikkoon, käsiin tarttui myös muutama muratin taimi. Ajatuksena istuttaa ne kesäkeittiön seinustalle. Katselin samalla köynnösristikoita, mutta kyllä ne vaikuttivat niin kalliilta, että mielessä alkoi muotoutua plan-B.

Tässä muratit laatikoissaan. Virkkasin sisal-narusta köynnösverkon, ja kiinnitin sen niittipyssyllä terassin lattiaan, pylväisiin ja kattoparruun.  Kaikkea sitä voikin tulla mieleen.

Nyt syksyllä ei tuo pihan kylmä tuuli enää houkuttele tällaisiin askareisiin, joten kenties jo pian tartun taas lankoihin. Olen jopa saanut kotiimme oman "ateljeen", kun esikko muutti asumaan omilleen. Nyt ovat käsityötarvikkeet ehkä helpommin löydettävissä ja järjestyksessä, kun niillä on oma huone ja paikka.

Mukavaa syksyä kaikille!