Mustat ylipolvensukat, joulun toivelahja

Esikoistyttäreni on jo monena jouluna toivonut minulta lahjaksi pitkät, yli polven ulottuvat villasukat. Ensimmäiset ostin. Toiset uskalsin jo itse neuloa. Nämä olivat molemmat raidallisia. Viime vuonna hän toivoi yksivärisiä. Tänä vuonna toiveena oli mustat.

Langassa on mukana kimalletta. Siksi halusin yksinkertaisen mallin.

Lanka: Novita 7 veljestä Kuura

Ohje: Toisella puolen Lahden -blogista 

Puikot: Novita alumiinipuikot 3,5

Sukat ovat todella pitkät. Tajusin asian oikeastaan saatuani ne valmiiksi. Tyttäreni ei ole mitenkään pitkäsäärinen, joten oli pakko soittaa hänelle ja pyytää mittaamaan säärensä. 😄

Sitten ajattelin, että ehkä nuo menisivät vähän kasaan pesussa, joten pesin sukat koneessa. Ihan langan vyötteen ohjeen mukaan pesin 40:ssä asteessa, mutta sukat muuttuivat pörröisen karvaisiksi! 😯

Yritin saada vähennettyä pörröisyyttä villakammalla ja onnistuikin vähän.

Kuten kuvasta näkyy, sukat ulottuvat todella ylös. Tämä ei kuulemma kuitenkaan haittaa. Tytär tykkää pitää lyhyitä hameita ja sellaisten kanssa nämä sopivat hyvin. Toinen hyvä hetki tällaisille sukille on päivät jolloin ei tarvitse mennä minnekään. Silloin voi hengailla kotona yöpaidassa ja villasukissa.

Ohjetta oli helppo seurata ja sukista tuli oikean kokoiset. Kiitos ohjeesta ❣️

Joulupuu lemmikkitalouteen

Joulun aika alkaa olla pian ohi. Haluan kuitenkin kirjata muistiin tämän joulun ihanan joulupuumme. Jospa tämä antaa ideoita myös sinulle, jos olet sattunut eksymään blogiini.

Meillä on normaali rintamamiestalo, jossa on pienehkö olohuone. Joulukuusi veisi siellä ihan liikaa tilaa. Lisäksi meillä on kaksi kissaa ja kaksi koiraa. Aikamoinen riski siis, että lemmikit innostuisivat tuhoamaan joulupuumme. 

Ratkaisuksi keksin ripustaa joulupuun kattoon. Omalta pihalta löytyi juuri sopiva koivun oksa, jonka mieheni oli karsinut yhdestä pihan puusta. 

Prisman askartelu-osastolta löytyi ripustamiseen sopiva köysi. 

Tässä kuvassa näkyy valot hyvin.

Sopivan pieni valosarja on Airamin.

Koristeeksi löytyi punainen helminauha. Enkelit sain hyvältä ystävältäni.

Yksinkertaisesti kaunista!

Lisäksi askartelin pari tähteä:

Tähdet on tehty wc-paperirullan hylsyistä. Muina aineksina kuumaliima ja hopeinen askartelumaali-spray.

Minä ainakin tykkään. Lemmikit eivät ylety puuhun. Puu on sijoitettu eteiseen, joten sitä tulee ihailtua joka kerta kun ohi kävelee.

Lasten pihakeittiö

Meidän lapset ovat jo aikuisia, mutta onneksi kaksi lapsenlasta pitävät meidät virkeinä. Heitä varten nikkaroin pihallemme leikkikeittiön.

Hyödynsin kaikenlaisia lautoja ja levyn kappaleita, mitä vaan pihapiiristä ja varastoista löytyi. 

Uunin luukku on vanha kiukaan tulipesän luukku. Hellan nupit ovat edellisen postauksen yöpöydän laatikoiden vanhat nupit. Tein uunin luukkuun tuollaisen säpin, jotta se pysyy kiinni. 

Taustaseinään laitoin muutaman ruuvin ripustuskoukuiksi. 

Muoviset astiat tulivat tänään jo tarpeeseen, kun lapset kokkasivat ja keittivät minulle ja vaarille kahvit. 😊

Vielä ajattelin lisätä tuohon seinälle pienen hyllyn, mutta muuten tämä on valmis tällaisena.

Yöpöydän uusi elämä

Laitoin kuopuksen huoneen sisustuksen uusiksi kesäkuussa Ikean hyvällä avustuksella. Huoneeseen jäi kuitenkin vanha yöpöytälipasto, jota kuopus edelleen halusi käyttää. Lipasto oli käsittelemätöntä puuta, eikä mielestäni sopinut huoneen uuteen ja valoisaan ilmeeseen. Niinpä päätin maalata sen.

Ennen:

Irrotin seinät ja laatikoiden etulevyt. Hioin ne ja maalasin kalustemaalilla. Vaihdoin vielä vetimet saman tyylisiksi kuin muissa kalusteissa.

Tulos:

Minusta siitä tuli tyylikäs. Ja lipasto on ollut jälleen käytössä. 

Pyykinkuivausteline

Tästä uudesta härvelistä pihallamme on tullut lyhyessä ajassa niin yllättäviltä tahoilta ylenpalttisia kehuja, että tuli mieleen tämä lainaus Arttu Seppälän kirjasta " Pöyrööt - priimaa pukkaa" (minullakin on nimittäin juuret Etelä-Pohjanmaalla):

Meillon sellaanen ominaanen kyky, notta vaikka mitä teköö, niin priimaa pukkaa tulemahan. Priima on sellaasta mihin sveittiläänen kelloseppä pyrkii, mutta meiltä se tuloo jo pualivahingos. Sitä tuloo silloonki vaikka vaan vähä hutaasoo sinnepäin. Vaikka kuinka keskittyys ja ajattelis, nottei tämä ny tartte olla nii hyvää, tai notta
keskinkertaanenki kävis - ei onnistu. Lopputulos on aina pelekkää priimaa.

Pihallamme on ollut jo vuosia sellainen pyörivä ja kokoontaittuva pyykinkuivausteline. Se oli ihan vinossa ja narukin kasvoi jo jäkälää... Halusin uuden. Mutta kaupoissa oli pääasiassa samanlaisia "rimpuloita". Sitten eksyin Pinterestiin ja silmät alkoi kiilua... Ja kun esittelin ideoita miehelle, hän sanoi taas, kuten monesti ennenkin: "no, sä teet sit vaan".

No, yhdessähän me tämä tehtiin. Vaikka mies kyllä väittää että hän oli vain 'pidä kiinni-mies'. 😄

Pylväät ovat kestopuuta. Kaksi kakkosnelosta ruuvattuna yhteen kummassakin. Pylväät on valettu 70 sentin syvyyteen, korkeutta maan pinnasta on noin kaksi metriä.

Kuusi narua riittää meille. Naru on yhtenäinen, joka koukun ympärille muutaman kerran kieputettu. Toisessa pylväässä on kukka-amppeli.

Toisessa taas taso pyykkikoria varten. Eipä tarvitse kumarrella. 😊

Tasosta tehtiin tukeva siksi, että lapsenlapset mahdollisesti kiipeilevät siinä. 

Ja näin uusi pyykkinarumme on jo testattu käytössä. Hyvin toimii.

Ohjeita tai mittoja meillä ei ollut. Tehtiin mutu-tuntumalla. 

Kirkkaita värejä sukkiin

Pidin parin viikon loman kesäkuussa ja aloitin lomakäsityönä villasukat. Tein miehen kokoiset, sillä meillä mies on villasukkien suurkuluttaja. Toisaalta vähän mietin, kelpaaavatko nämä hänelle, koska valitsin tällä kertaa hyvin kirkkaita värejä.

Turhaan huolehdin. Kyllä miehenkin sukissa saa olla kirkkaita värejä ja iloisia raitoja. Mies ei hätkähtänyt edes tuota varren muurahaisenpolku-joustinta. 

Lanka: Novita 7 veljestä ja Novita 7 veljestä raita

Puikot: 3,5 alumiinipuikot

Mallia tai ohjetta ei ollut. Tuota muurahaisenpolkua halusin kokeilla. Muuten sommittelin värijaon omasta päästä. Raita-langalla tein aina yhden värikierron ja sitten taas yksivärisellä. Jalkaterän keskelle tein yksivärisen osuuden turkoosilla keltaisen sijaan ja minusta se toimii.

Sukat ovat n. kokoa 44.

Kierrätystä ompelemalla

En ole kovin kaksinen ompelija, mutta tykkään siitä silti. Törmäsin juuri tavaroita järjestellessä vanhoihin koulutodistuksiini, joissa käsityön numero vaihteli välillä 6 - 8. Meinasin masentua, että kyllä nyt on valittu väärä harrastus... 😄

Ostin keväällä kauan haaveilemani tabletin, ja sen jälkeen onkin hankintalistalla ollut sille kotelo, tai miksikä niitä nyt kutsutaan... Kesälomalla on aikaa saada hulluja ideoita ja jopa toteuttaa niitä. Tein itse! 😲

Päällisen kangas lasten vanhoista farkuista, kanteen ompelin muutaman laatikosta löytyneen virkatun kukkasen.

Sisäpuolen kangas löytyi tilkkulaatikosta. Kyseessä on peittokangas, siinä on vanu toisella puolella. Kulmiin ompelin kuminauhat pitämään laitetta paikallaan, ja pitkällä kuminauhalla saa koko kannen kiinni kansion tapaan (kuva 1). 

Suttasin laitteen merkin, ettei tästä tule mainos... 🤣

Takakannessa on taite, jotta laitteen saa hyvään asentoon vaikkapa videoiden katseluun. Hyödynsin siinä farkkujen saumaa:

Myös keskitaitteessa on kaistale farkkujen saumaa. Kovikkeena on kissanruoka-laatikosta leikatut pahvinpalat. 

Pahvin ja vanun takia oli helpompi ommella osat yhteen nurjat puolet vastakkain. Huolittelin reunat ja saumat laatikosta löytyneellä nauhalla. Ompelulanka loppui pariinkin kertaan, mutta jatkoin lähinnä sävyä olevalla langalla, mitä löytyi. Mitään tarvikkeita en siis ostanut tätä varten, vaan kaivelin kaikki omista varastoista.

Eipä kai tämä mikään taidonnäyte ole... kässätunnilla saisin varmaan edelleen seiskan...

Mutta ajaa asiansa ja onpahan itse tehty. Niin, ja kierrätys on aina hyvä asia!