Myssyjä unohtuneista langoista

Minun oli tarkoitus osallistua ystävänpäivän sytomyssykampanjaan TYKS:in syöpäosastoja varten. Ankara flunssa ja mumman kuolema kuitenkin aiheuttivat sen, että myssyjä tuli tehtyä vain muutama, ja nekin jäi toimittamatta lankakauppaan ennen ystävänpäivää. Vien ne tässä jonakin päivänä, kun muistan ottaa ne kaupungille mennessä mukaan.

Tässä ensimmäisessä on jälleen tuota crocodile stitch mallikertaa. Väri on erittäin tumma sininen, joka kuvassa näytti lähes mustalta. Siksi ylivalotin sitä kuvankäsittelyllä,jotta kuvio näkyy. Vähän kuin käpy, eikö vain? Tämä malli vie kyllä tosi paljon lankaa, joten myssy on aika raskas.

Samasta tummansinisestä peruspipo pylväillä, ruskeilla raidoilla.

 Tummansinistä jäi vielä vähän, joten tämä tricolor-malli oli seuraavana.

Tätä turbaani-myssyä oli pakko kokeilla. Ihan hauska malli. Toivottavasti tämä jollekin kelpaa.

Nämä langat löytyivät kaappien perukoilta, osa ilman vyötteitä. Langat näyttävät suunnilleen samalta, joten uskoisin näiden olevan samaa lajia. Löytyneiden vyötteiden perusteella:

Lanka: The Cotton Garden Bella (100% puuvilla)
Koukku: KnitPro SoftGrip 5,0
Mallit: Crocodile Stitch Cloche (Bonita Patterns), Flash Hat (Interweave Crochet), Tri-Color Cloche (Caron), ja Crochet Turban (nettisivulta "Crochet for cancer")

Täytyy penkoa lankavarastoja lisää, kun myssybuumi taas iskee.

Muistohuivi ja ranteenlämmittimet

Hieman yli kaksi vuotta sitten tein surutyönä huivin, kun isoisäni kuoli. Tuo Pappan muistoksi tehty huivi löytyy blogistani täältä.  Nyt oli sitten Mumman vuoro siirtyä ajasta ikuisuuteen. Tätä tiedettiin odottaa, sillä hän oli jo iäkäs ja monien sairauksien vaivaama. Tammikuun lopulla tuli sitten viesti, että Mumma on päässyt pois kivuista ja tuskasta, taivaan kotiin.   Halusin tehdä jälleen muistohuivin. Mumma oli minulle niin kovin tärkeä ihminen koko elämäni ajan. Minä olin hänen ensimmäinen lapsenlapsensa.  Hän oli aina iloinen ja valoisa ihminen, minkä halusin näkyvän myös huivissa.

 Päädyin tähän upeaan, ruutuvirkattuun ruusuhuiviin. Tässä huivi lepää saunan lauteilla kuivumassa. Pidän kovasti tuosta huivin kauniista mallista. Sen ansiosta huivi lepää harteilla, eikä sitä välttämättä tarvitse lainkaan kiinnittää. Minulla tosin oli hautajaisissa rintakoru pitämässä huivia paikoillaan.

Alla olevissa kuvissa kuvausmallina esikoistyttäreni. Huivin kuvio tulee ihanasti esiin mustaa vaatetta vasten. 

Keskellä takana on iso ruusu jossa on myös varsi ja lehdet. Lisäksi sivuilla on ruusuja ja lehtiä hartioiden molemmin puolin.

 Huivissa on myös paikoitellen popcorn-silmukka tuomassa elävyyttä pintaan.

 Materiaali on pehmeää ja kevyttä bambua.

 Kuvioiden ympärillä on tuollaisia isompia ruutuja, jolloin kuvio tulee enemmän esiin.

Malli: Margo Shawlette (lehdestä "Interweave Crochet/Summer2015)
Lanka: Alize Bamboo Fine (100% bambua)
Koukku: KnitPro SoftGrip  2,0

 Hautajaiset olivat Mumman kotipaikkakunnalla Kainuussa, joten otin pitkälle matkalle mukaan matkakässyjä. Tässä näkyvät ranteenlämmittimet tein menomatkalla.

 Hihan päälle tuleva osa on pelkkiä pylvässilmukoita. Ranteessa taas on crocodile stitch- nimellä kulkevaa kuviota. En ole varma, millä nimellä sitä suomeksi kutsutaan. Tuollaista suomumaista kuviota kuitenkin.

Malli: Crocodile Stitch Wristwarmers - Bonita Patterns
Lanka: Bremont Victoria (80% alpakkaa, 20% silkkiä)
Koukku: KnitPro SoftGrip 3,0

Nämä ovat tosi ohuet, mutta lämpimät. Ei haittaa, vaikka takin hihansuu olisi avonainen, lämpö pysyy.

Huivi ja patakalloja

Kyllä täällä hengissä ollaan, vaikka blogissa onkin hiljaista. Puikot ja koukutkin viuhuu edelleen, mutta en ole saanut kuvatuksi tekeleitäni. Jotain talvikankeutta varmaankin...

Mutta tässä nyt ainakin muutama:

Tämä on tällainen neulottu lenkkihuivi, jonka voi kietaista kaulalle kaksinkerroin,

tai nostaa pään päälle hupuksi.

Tässä langassa oli monta väriä, ja vielä bonuksena tuollainen glitter-pätkä välillä, joten yhdestä kerästä syntyi monipuolinen ja -värinen asuste.

Näin pitkä se on oikeasti.
Lanka: Midara Glossy (65% akryylia, 15% villaa, 20% metallia)
Puikot: nro 10  puupyöröt
Mallia ei ole. Lankakauppias oli tehnyt tällaisen, ja häneltä kysyin silmukkamäärän. 48 silmukkaa, ja ainaoikealla koko kerä. Sitten vain sauma kiinni ja huivi on valmis.
Lanka on ostettu  Solveig Shopista. 



Alla olevan kaltaisen patalapun olen tehnyt aiemminkin, vuonna 2012. Sen kuva löytyy blogistani täältä.   Annoin sen tuolloin veljelleni, joka tykkää pääkalloista.  Jossain vaiheessa veljeni, ja hänen avovaimonsa pyysivät patalapulle paria, samanlaista siis, mutta väreiksi toivoivat mustaa ja oranssia. Nyt sain lopulta sellaisen tehtyä heille jouluksi.

Ideana on siis, että lapussa on kääntöpuolella värit käänteisenä. Kaksi kallo-lappua siis tehdään, ja ne virkataan reunasta yhteen, samalla tehdään kulmaan ripustuslenkki.  

Lanka: Novita 7-veljestä
Koukku: 5,0
Malli: Patakallot, kirjasta Stitch 'n Bitch - virkkaajan käsikirja

Yksi syy, miksi en tehnyt tätä aiemmin, oli se, että Novitan seiskaveikassa ei ole ollut värinä oranssia vähään aikaan. Mutta nyt sitä saa, joten kallot tehtiin.


Kuvaan pian lisää tehtyjä töitä. Yritän kovasti reipastua ja saada kuvat myös tänne blogiin.

Maastosukat metsämiehelle

Pukinkonttitavaraa. Meillä oli jälleen "arpajaiset", eli jokainen osti yhden lahjan, ja sai saajan nimen arvonnassa. Minulle osui siskon mies, joka on innokas metsästäjä.  Kuinka sitten osuikin silmiin kaupassa Novitan 7 veljestä Viidakko, joka näyttää aivan maastokuviolta. Kysyin siskolta, onko hänellä parempia lahjaideoita, vai teenkö villasukat. No, sukat olivat hänestä hyvä lahjaidea, joten Viidakko-langasta tein miesten villasukat.

Nämä käärin pakettiin Julia-karamellien kera (mies kuulemma pitää marmeladista). Maastokuvio tuntui olevan mieleen, ja sukat pääsivät heti jalkaan.
Unohdin ottaa kuvia, mutta pyysin siskolta jälkikäteen muutaman otoksen. Ja kuviin on päässyt myös vanha koira-herra Piku. 

Malli: miesten perussukat koko 42, 3+1 joustimella, jota myös jalkapöydän päällä.
Lanka: Novita 7 veljestä Viidakko
Puikot: KnitPro Cubics  3,5 ja 4.

Olivat kuulemma todella mieleiset, mikä tietysti oli mukava kuulla.

Syyssukat

Minulla on tapana ottaa aina käsityö mukaan, jos tiedän että jonnekin lähtiessä on pienikin mahdollisuus ottaa se kässy esiin ja tikutella muutama silmukka... Välillä sitä saa osakseen oudoksuvia katseita, mutta tiedän kyllä monta muutakin käsityön harrastajaa, jotka tikuttelevat tai koukuttelevat kaikki juna-, bussi- ja automatkat, laivareissutkin. Itse olen usein tehnyt käsitöitä esimerkiksi kuoroharjoituksissa. Mielestäni se jopa parantaa keskittymistä, vaikka asiaan perehtymätön voisi toisinkin luulla.
Loppukesästä siis nappasin kuoron harjoitusleirille mukaan sukankutimet. Siinä neuloessa vierustoveri alkoi ihailla lankaa ja sen muodostamaa kuviota, ja kyseli heti että kenelle sukat menevät. Vastasin, etten tiedä. Lanka oli kyllä kaunista, mutta ei oikein ainakaan omaa värimaailmaani. Ja sitäpaitsi lanka oli melko ohutta sukkalankaa, joten ekan sukan valmistuttua totesin, ettei se edes minun jalkaani mahtuisi. No, tämä vierustoverini sitten innostui kokeilemaan sitä ykkössukkaa, ja totesi sen sopivan itselleen täydellisesti. Ja hänpä sitten halusi nämä sukat itselleen. Hänelle ne sitten toimitinkin, kun valmistuivat.

Lanka: Alize Superwash sukkalanka (75% superwash villaa, 25% polyamidia)
Puikot: KnitPro Cubics  sukkapuikot 3,0

Perussukat, joissa ensin 1o1n joustinta, ja sitten sileää. Peruskantapää ja nelitahokavennettu kärki.
Tuo valkoisen-harmaankirjava osa ei mennyt ihan putkeen, mutta muuten värit menivät lähes kohdakkain. Ystäväni sai siis kauniit syyssukat syksyn väreissä.
Nämä valmistuivat jo syyskuussa, mutta niin vain jäivät postaamatta. Kyllähän näitä muka-kiireitä riittää...

Äidin aarteiden uusiokäyttöä

Jouduin tässä taannoin ottamaan haltuuni äitini keräämiä (ja käyttämiä) virkattuja pitsipöytäliinoja. Minun kodissani ei ole sohvapöytiä tms. tasoja, joissa niitä voisi käyttää, mutta ajattelin silti antaa niille uuden elämän. Näin:

Tein niistä keittiön ikkunaverhot.  Tämän tapaisia verhoja voi nähdä esim. Salossa, kahvila Toisen Keksin ikkunoissa, tosin paljon värikkäämpinä, ja sieltä minä tämän idean nappasin.

Meidän keittiön värimaailma on tuollainen ruskehtavan oranssi.   Keittiössä on kaksi ikkunaa, kolmiosainen, ja kaksiosainen. Halusin tuollaiset paneeliverhot, ja alareunoihin sitten niitä äidin säästelemiä liinoja. En tiedä, onko äitini virkannut näistä yhtäkään, mutta olen melko varma että osa on äidinäidin, mamman, virkkaamia. Mamma opetti minutkin aikanaan virkkauksen saloihin.
Kaikki liinat ovat erilaisia, mutta sain mielestäni sommiteltua ne aika hyvin. Kangas on 100% pellavaa, ja se on ostettu Eurokankaasta.

Mitään ohjetta ei ollut. Mittasin vain, että liinojen alareuna tulee suunnilleen samalle tasolle.  Kiinnitin liinat nuppineuloilla kankaasen, ja siksakkkasin. Sitten leikkasin liinan alta kankaan pois, jättäen saumanvaran, taittelin silitysraudan avulla ja siksakkasin uudelleen.  Kyllähän näistä kauneusvirheitä löytyy, mutta ei kuitenkaan kovin suuria. 

Keittiömme on ollut kesän remontin jälkeen ilman verhoja, ja jotenkin silmä oli siihen jo tottunutkin. Nyt muuttui koko keittiön ilme kertaheitolla. Ja jopa mieheni kehui verhoja hienoiksi. 

Kuntouttavat käsityöt

Täällä ollaan, hengissä edelleen. Kesä meni käsitöiden osalta aika pahasti pieleen. Sain alkukesällä rasitusvamman oikeaan käteeni. Polttopuutalkoiden seurauksena tenniskyynärpää. Eipä ollut hilpeä olo. Rasittaa ei saanut, töissäkin käytin tietokoneen hiirtä vasemmalla kädellä. Ratkoin ristikoita vasemmalla kädellä ja pohdin, osaisinkohan virkata vasemmalla... ja kokeilin.  Ajattelin, että teen isoäidinneliöistä jotain. Sainkin tehtyä muutaman neliön vasemmalla, hitaasti, mutta ihan siistejä niistä tuli. Sitten kokeilin tehdä taas oikealla. Neliöt olivat aivan eri kokoisia!  Käsialan tiheys käsien välillä oli huikea! 
Päätin sitten, että kuntoutan kättä virkkaamalla isoja neliöitä, ja pikku hiljaa kokoan niistä vaikkapa torkkupeiton. Välillä oli pidettävä pitkiä taukoja virkkauksessa, ja kyllä käsi vieläkin välillä vihoittelee, mutta nyt peitto on lopulta valmis.
Vaan aloitetaanpa alusta:
ensin tein kukkasen:

peiton keskelle kolme vahvan väristä kukkaa jonoon, ja niiden ympärille piti kehitellä jotain tasoittavaa.... siis valkoisia neliöitä.

kaksi kukkaneliötä tehtyäni tumma vihreä loppui, ja kävin ostamassa lisää lankaa... ja se olikin väärän väristä! Laitoin väärän vihreän keskelle.

kun olin kehinyt kukkien ympärille valkoiset neliöt, ei peitto vielä ollut mielestäni tarpeeksi iso, joten tuumin, että kulmiin jotain muuta... siispä tein samoilla väreillä tuollaiset kolmen neliön kulmat.

Sitten vielä kulmien väliin sivuille jotain. Päädyin kukkapyörylöihin.

kyllä siitä tuli ihanan iso!

Iso, iso kukkapeitto. Tähän kääriydytään alkavana syksynä ja tulevana talvena vielä monet kerrat.

Malli: palapeitto, palojen sommittelu omasta päästä, palamallit Jan Eatonin kirjasta "200 virkattua ruutua"
Lanka: Novita Isoveli
Koukku: KnitPro SoftGrip  6,0

Ihanaa. Vielä voin tehdä käsitöitä! 

Viime torstaina tuli postissa jälleen uusi Interweave Crochet - lehti. Siitä löytyi niin ihana huiviohje, että piti ihan siltä istumalta ruveta hommiin. Ja jo lauantaina iltapäivällä oli huivi valmis:

Hassu, "porkkanan mallinen" huivi, mutta ihanasti värit liukuvat.

Lehden mukaan huivia ei solmita, vaan käytetään hyväksi suippoa kärkeä ja kuvion reikiä.

Huivin voi sitten asetella harteille haluamallaan tavalla, joko "häntä" eteen....

...tai taakse.

 Malli: Ananas Shawl  (Interweave Crochet  Fall/2015)
Lanka: Alize Angora Gold Simli
Koukku: KnitPro SoftGrip 5,0

Langassa on myös kimaltava tehostelanka, joka ei ikävä kyllä erotu näissä kuvissa kovin hyvin.