Huivi surutyönä

Juuri isänpäivän alla tuli suruviesti. Isoisäni on kuollut. Olihan hän jo iäkäs, sairauksiakin monia, mutta aina sellainen viesti pysäyttää.
Hautajaiset olivat viime viikonloppuna. Tein surutyötä kuuntelemalla paljon musiikkia, ja sitten päätin virkata itselleni hautajaisiin huivin. Surutyötä sekin.
Tiukille meni, virkkasin reunusta vielä matkalla autossa. Illalla majapaikassa päättelin langanpäät, kostutin huivin suihkepullolla ja muotoilin pöydälle kuivumaan.

Ohuen ohuesta angoralangasta virkattuna tästä tuli keveä, mutta pehmeä ja lämmin. Kuvaustausta nyt ei ole kaikkein kaunein, mutta haitanneeko...

Tässä kuviota lähempää. Oikeastaanhan tämä on ruutuvirkkausta. Kukkakuviot muodostuvat ketjusilmukkaketjuista, jotka yhdistetään kiinteillä silmukoilla kerros kerrokselta.

Kukkien väleissä on popcorn-silmukoita, jotka kuvassa erottuvat vähän huonosti, mutta tuovat pintaan kivasti elävyyttä.
Reunukseen olisi ohjeen mukaan pitänyt virkata jokaiseen lenkkiin useita pienen pieniä helmiä, mutta minä käytin vähän isompia helmiä, ja laitoin niitä harvakseltaan vain noihin kärkiin ja "notkoihin". Minusta toimii näin hyvin. Pidän siitä, että nuo reunuksen lenkit "kihartuvat" hiukan. En edes halunnut pingottaa niitä muotoonsa. Tykkään huivista juuri tällaisena. Ja aina kun käytän sitä, muistelen pappaani.

Malli: Emergence Shawl  (Interweave Crochet Fall 2013)
Lanka: Midara Angora 2  (50% mohairia, 30% akryylia, 20% villaa)
Koukku: KnitPro Soft Grip 3,0  ja 3,0 valokoukku.

Lankaa kului n. 840 m.