Kevään sukka-mania

Minun piti neuloa kuopukselle jouluksi sukat, mutta kun iski tauti ja kaikki muut siihen päälle, niin annoin lahjaksi lupauksen, että teen hänelle uudet villasukat. Lupauksen vakuudeksi ostin jo langatkin hänen väreissään.

Ensin tein nuo ylemmät. Ensimmäinen valmistui, ja päättelin reippaana tyttönä langanpäät saman tien. Mutta kun kuopus sovitti sukkaa, se olikin liian iso! Taisin huumaantua tuosta kauniista kuviolangasta niin, että en malttanut lopettaa ajoissa. Tein kuitenkin toisen sukan myös. Onneksi lankaa riitti, joten heti vaan toiset sukat puikoille ja malttia mukaan. Nuo ylemmät taitavatkin olla omaa kokoani, joten sainpahan samalla vimmalla itsellenikin uudet sukat.
Malli: perussukat
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 ja 4,0  Knit Pro  Nova Cubics

Näiden sukkien langanpäitä päätellessä (tai siihen ryhtyessä) etsin päättelyneulaani, ja löysin puolivalmiit sukat, joita en muistanutkaan. Ovat olleet jossakin matkalla matkakässynä, ja unohtuneet pussiin. Tein ne saman tien valmiiksi myös.

Nämä ovat tällaiset lyhytvartiset. Värit eivät ole kuvassa ihan hyvät, varsi ja kantapää ovat hyvin tummaa vihreää.
Malli: perussukat
Lanka: varressa Novita Nalle, jalkaterässä Lappajärven värjäämön Filona Sukkalanka
Puikot: 3,0 Knit Pro Nova Cubics

Huomenna on siskoni syntymäpäivä. Luullakseni hänellä on vielä villasukkia jäljellä, mutta (ainakin mieheni mukaan) niitä ei voi olla koskaan liikaa. Ja koska olen niin mielikuvitukseton, niin helpoimmalla pääsin kun neuloin hänelle taas sukat.

Tällaiset olen neulonut kerran aikaisemminkin itselleni. Nyt tein ihan ohjeen mukaisella langallakin.
Malli: Naisen pitsineulesukat (ohje: Novita Kevät 2015)
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3,0 Knit Pro Nova Cubics

Tykkään tuosta kuviosta, ja jopa minä osasin sen tehdä, vaikka aloitteleva neuloja vasta olenkin. Välillä kyllä tuntuu, että noista Novitan ohjeista saa vain päänsärkyä. Ovat ne välillä niin kummallisia. Tai sitten minä vaan olen niin pöhkö etten tajua. 

Tässä vielä yhteiskuva tämän kevään sukista.

Pitäisiköhän välillä taas virkatakin?! Ainakin laitoin sukkapuikot laatikkoon, pois näkyvistä... niihin kun on niin helppo tarttua jos ovat valmiiksi esillä ja käsillä tekemisen palo iskee.

Myssyjä unohtuneista langoista

Minun oli tarkoitus osallistua ystävänpäivän sytomyssykampanjaan TYKS:in syöpäosastoja varten. Ankara flunssa ja mumman kuolema kuitenkin aiheuttivat sen, että myssyjä tuli tehtyä vain muutama, ja nekin jäi toimittamatta lankakauppaan ennen ystävänpäivää. Vien ne tässä jonakin päivänä, kun muistan ottaa ne kaupungille mennessä mukaan.

Tässä ensimmäisessä on jälleen tuota crocodile stitch mallikertaa. Väri on erittäin tumma sininen, joka kuvassa näytti lähes mustalta. Siksi ylivalotin sitä kuvankäsittelyllä,jotta kuvio näkyy. Vähän kuin käpy, eikö vain? Tämä malli vie kyllä tosi paljon lankaa, joten myssy on aika raskas.

Samasta tummansinisestä peruspipo pylväillä, ruskeilla raidoilla.

 Tummansinistä jäi vielä vähän, joten tämä tricolor-malli oli seuraavana.

Tätä turbaani-myssyä oli pakko kokeilla. Ihan hauska malli. Toivottavasti tämä jollekin kelpaa.

Nämä langat löytyivät kaappien perukoilta, osa ilman vyötteitä. Langat näyttävät suunnilleen samalta, joten uskoisin näiden olevan samaa lajia. Löytyneiden vyötteiden perusteella:

Lanka: The Cotton Garden Bella (100% puuvilla)
Koukku: KnitPro SoftGrip 5,0
Mallit: Crocodile Stitch Cloche (Bonita Patterns), Flash Hat (Interweave Crochet), Tri-Color Cloche (Caron), ja Crochet Turban (nettisivulta "Crochet for cancer")

Täytyy penkoa lankavarastoja lisää, kun myssybuumi taas iskee.

Muistohuivi ja ranteenlämmittimet

Hieman yli kaksi vuotta sitten tein surutyönä huivin, kun isoisäni kuoli. Tuo Pappan muistoksi tehty huivi löytyy blogistani täältä.  Nyt oli sitten Mumman vuoro siirtyä ajasta ikuisuuteen. Tätä tiedettiin odottaa, sillä hän oli jo iäkäs ja monien sairauksien vaivaama. Tammikuun lopulla tuli sitten viesti, että Mumma on päässyt pois kivuista ja tuskasta, taivaan kotiin.   Halusin tehdä jälleen muistohuivin. Mumma oli minulle niin kovin tärkeä ihminen koko elämäni ajan. Minä olin hänen ensimmäinen lapsenlapsensa.  Hän oli aina iloinen ja valoisa ihminen, minkä halusin näkyvän myös huivissa.

 Päädyin tähän upeaan, ruutuvirkattuun ruusuhuiviin. Tässä huivi lepää saunan lauteilla kuivumassa. Pidän kovasti tuosta huivin kauniista mallista. Sen ansiosta huivi lepää harteilla, eikä sitä välttämättä tarvitse lainkaan kiinnittää. Minulla tosin oli hautajaisissa rintakoru pitämässä huivia paikoillaan.

Alla olevissa kuvissa kuvausmallina esikoistyttäreni. Huivin kuvio tulee ihanasti esiin mustaa vaatetta vasten. 

Keskellä takana on iso ruusu jossa on myös varsi ja lehdet. Lisäksi sivuilla on ruusuja ja lehtiä hartioiden molemmin puolin.

 Huivissa on myös paikoitellen popcorn-silmukka tuomassa elävyyttä pintaan.

 Materiaali on pehmeää ja kevyttä bambua.

 Kuvioiden ympärillä on tuollaisia isompia ruutuja, jolloin kuvio tulee enemmän esiin.

Malli: Margo Shawlette (lehdestä "Interweave Crochet/Summer2015)
Lanka: Alize Bamboo Fine (100% bambua)
Koukku: KnitPro SoftGrip  2,0

 Hautajaiset olivat Mumman kotipaikkakunnalla Kainuussa, joten otin pitkälle matkalle mukaan matkakässyjä. Tässä näkyvät ranteenlämmittimet tein menomatkalla.

 Hihan päälle tuleva osa on pelkkiä pylvässilmukoita. Ranteessa taas on crocodile stitch- nimellä kulkevaa kuviota. En ole varma, millä nimellä sitä suomeksi kutsutaan. Tuollaista suomumaista kuviota kuitenkin.

Malli: Crocodile Stitch Wristwarmers - Bonita Patterns
Lanka: Bremont Victoria (80% alpakkaa, 20% silkkiä)
Koukku: KnitPro SoftGrip 3,0

Nämä ovat tosi ohuet, mutta lämpimät. Ei haittaa, vaikka takin hihansuu olisi avonainen, lämpö pysyy.

Huivi ja patakalloja

Kyllä täällä hengissä ollaan, vaikka blogissa onkin hiljaista. Puikot ja koukutkin viuhuu edelleen, mutta en ole saanut kuvatuksi tekeleitäni. Jotain talvikankeutta varmaankin...

Mutta tässä nyt ainakin muutama:

Tämä on tällainen neulottu lenkkihuivi, jonka voi kietaista kaulalle kaksinkerroin,

tai nostaa pään päälle hupuksi.

Tässä langassa oli monta väriä, ja vielä bonuksena tuollainen glitter-pätkä välillä, joten yhdestä kerästä syntyi monipuolinen ja -värinen asuste.

Näin pitkä se on oikeasti.
Lanka: Midara Glossy (65% akryylia, 15% villaa, 20% metallia)
Puikot: nro 10  puupyöröt
Mallia ei ole. Lankakauppias oli tehnyt tällaisen, ja häneltä kysyin silmukkamäärän. 48 silmukkaa, ja ainaoikealla koko kerä. Sitten vain sauma kiinni ja huivi on valmis.
Lanka on ostettu  Solveig Shopista. 



Alla olevan kaltaisen patalapun olen tehnyt aiemminkin, vuonna 2012. Sen kuva löytyy blogistani täältä.   Annoin sen tuolloin veljelleni, joka tykkää pääkalloista.  Jossain vaiheessa veljeni, ja hänen avovaimonsa pyysivät patalapulle paria, samanlaista siis, mutta väreiksi toivoivat mustaa ja oranssia. Nyt sain lopulta sellaisen tehtyä heille jouluksi.

Ideana on siis, että lapussa on kääntöpuolella värit käänteisenä. Kaksi kallo-lappua siis tehdään, ja ne virkataan reunasta yhteen, samalla tehdään kulmaan ripustuslenkki.  

Lanka: Novita 7-veljestä
Koukku: 5,0
Malli: Patakallot, kirjasta Stitch 'n Bitch - virkkaajan käsikirja

Yksi syy, miksi en tehnyt tätä aiemmin, oli se, että Novitan seiskaveikassa ei ole ollut värinä oranssia vähään aikaan. Mutta nyt sitä saa, joten kallot tehtiin.


Kuvaan pian lisää tehtyjä töitä. Yritän kovasti reipastua ja saada kuvat myös tänne blogiin.

Maastosukat metsämiehelle

Pukinkonttitavaraa. Meillä oli jälleen "arpajaiset", eli jokainen osti yhden lahjan, ja sai saajan nimen arvonnassa. Minulle osui siskon mies, joka on innokas metsästäjä.  Kuinka sitten osuikin silmiin kaupassa Novitan 7 veljestä Viidakko, joka näyttää aivan maastokuviolta. Kysyin siskolta, onko hänellä parempia lahjaideoita, vai teenkö villasukat. No, sukat olivat hänestä hyvä lahjaidea, joten Viidakko-langasta tein miesten villasukat.

Nämä käärin pakettiin Julia-karamellien kera (mies kuulemma pitää marmeladista). Maastokuvio tuntui olevan mieleen, ja sukat pääsivät heti jalkaan.
Unohdin ottaa kuvia, mutta pyysin siskolta jälkikäteen muutaman otoksen. Ja kuviin on päässyt myös vanha koira-herra Piku. 

Malli: miesten perussukat koko 42, 3+1 joustimella, jota myös jalkapöydän päällä.
Lanka: Novita 7 veljestä Viidakko
Puikot: KnitPro Cubics  3,5 ja 4.

Olivat kuulemma todella mieleiset, mikä tietysti oli mukava kuulla.

Syyssukat

Minulla on tapana ottaa aina käsityö mukaan, jos tiedän että jonnekin lähtiessä on pienikin mahdollisuus ottaa se kässy esiin ja tikutella muutama silmukka... Välillä sitä saa osakseen oudoksuvia katseita, mutta tiedän kyllä monta muutakin käsityön harrastajaa, jotka tikuttelevat tai koukuttelevat kaikki juna-, bussi- ja automatkat, laivareissutkin. Itse olen usein tehnyt käsitöitä esimerkiksi kuoroharjoituksissa. Mielestäni se jopa parantaa keskittymistä, vaikka asiaan perehtymätön voisi toisinkin luulla.
Loppukesästä siis nappasin kuoron harjoitusleirille mukaan sukankutimet. Siinä neuloessa vierustoveri alkoi ihailla lankaa ja sen muodostamaa kuviota, ja kyseli heti että kenelle sukat menevät. Vastasin, etten tiedä. Lanka oli kyllä kaunista, mutta ei oikein ainakaan omaa värimaailmaani. Ja sitäpaitsi lanka oli melko ohutta sukkalankaa, joten ekan sukan valmistuttua totesin, ettei se edes minun jalkaani mahtuisi. No, tämä vierustoverini sitten innostui kokeilemaan sitä ykkössukkaa, ja totesi sen sopivan itselleen täydellisesti. Ja hänpä sitten halusi nämä sukat itselleen. Hänelle ne sitten toimitinkin, kun valmistuivat.

Lanka: Alize Superwash sukkalanka (75% superwash villaa, 25% polyamidia)
Puikot: KnitPro Cubics  sukkapuikot 3,0

Perussukat, joissa ensin 1o1n joustinta, ja sitten sileää. Peruskantapää ja nelitahokavennettu kärki.
Tuo valkoisen-harmaankirjava osa ei mennyt ihan putkeen, mutta muuten värit menivät lähes kohdakkain. Ystäväni sai siis kauniit syyssukat syksyn väreissä.
Nämä valmistuivat jo syyskuussa, mutta niin vain jäivät postaamatta. Kyllähän näitä muka-kiireitä riittää...

Äidin aarteiden uusiokäyttöä

Jouduin tässä taannoin ottamaan haltuuni äitini keräämiä (ja käyttämiä) virkattuja pitsipöytäliinoja. Minun kodissani ei ole sohvapöytiä tms. tasoja, joissa niitä voisi käyttää, mutta ajattelin silti antaa niille uuden elämän. Näin:

Tein niistä keittiön ikkunaverhot.  Tämän tapaisia verhoja voi nähdä esim. Salossa, kahvila Toisen Keksin ikkunoissa, tosin paljon värikkäämpinä, ja sieltä minä tämän idean nappasin.

Meidän keittiön värimaailma on tuollainen ruskehtavan oranssi.   Keittiössä on kaksi ikkunaa, kolmiosainen, ja kaksiosainen. Halusin tuollaiset paneeliverhot, ja alareunoihin sitten niitä äidin säästelemiä liinoja. En tiedä, onko äitini virkannut näistä yhtäkään, mutta olen melko varma että osa on äidinäidin, mamman, virkkaamia. Mamma opetti minutkin aikanaan virkkauksen saloihin.
Kaikki liinat ovat erilaisia, mutta sain mielestäni sommiteltua ne aika hyvin. Kangas on 100% pellavaa, ja se on ostettu Eurokankaasta.

Mitään ohjetta ei ollut. Mittasin vain, että liinojen alareuna tulee suunnilleen samalle tasolle.  Kiinnitin liinat nuppineuloilla kankaasen, ja siksakkkasin. Sitten leikkasin liinan alta kankaan pois, jättäen saumanvaran, taittelin silitysraudan avulla ja siksakkasin uudelleen.  Kyllähän näistä kauneusvirheitä löytyy, mutta ei kuitenkaan kovin suuria. 

Keittiömme on ollut kesän remontin jälkeen ilman verhoja, ja jotenkin silmä oli siihen jo tottunutkin. Nyt muuttui koko keittiön ilme kertaheitolla. Ja jopa mieheni kehui verhoja hienoiksi.