lauantai 27. joulukuuta 2008

Myöhäinen joulupostaus



Minä en, hirveästä väsymyksestä ja joulukiireistä johtuen, ehtinyt toivottaa lukijoilleni hyvää, rauhallista ja leppoisaa joulun aikaa. Teen sen nyt. Kiitos teille kaikille. On valtavan ihana huomata, että joku (jotkut) jaksaa lukea meikäläisen sepustuksia.

Levätkää ja rentoutukaa! Ja oikein hyvää uutta vuotta teille kaikille!



Ja ettemme unohtaisi sitä, miksi joulua vietämme, seuraavaksi hiljennymme lukemaan jouluevankeliumia.
Kotiseutuani kunnioittaen luemme sen lounaismurteella... =)



JOULUEVANKELJUMI


Ja tapahtus simmottis, et keisari Aukustus määräs koko maailma verol pantavaks.
Se oli iha ensmänen kerta ja tapahtus sillon ku Kyrenius oli Syyrias maaherra.
Kaik meni verol pantavaks, jokane oman kaupunkis. Ni sit Jooseffiki lähti Kalileast, Nasaretin kaupunkist, ylös Juurea, Raavirin kaupunki, ku hän oli Raaviri huanet ja sukku.
Jooseffi meni verol pantavaks yhres morsiames Marian kans ja Maria oli piänim päi.
Ku he oli siäl, ni tapahtus simmottis, et Maria rupes kesken kaike lykkämä mukula mailma.
Maria sai komiam poja, esikoises. Sit Maria kapaloitti se vauva ja pani se seime, ku he ei ollu saanu paikka kiavarist.
Siin likel oli paimeni kerol yäl vartioimas laumatas. Yht'äkki niitte eres seisos Herra enkeli ja Herra kirkkaus loisti niitte ympäril nin kovi, et ne peljästysivä valla mahrottomaste.
Mut enkeli sanos niil: "Älkkä mittän peljäkkä, mää ilmotan teil suure ilon, ku tule kaikel kansal:
Teil on tänäpä syntyny Vapahtaja, mikä o Kristus, Herra, Raavirin kaupunkis.
Ja täs o vähä osviitta; te löyrätte mukulan kapalois ja seimes pitkälläs."
Siin samas oli enkelin kans iso kööri taivalist sotaväkke, ja ne kaik ylisti Jumala ja sanos:
"Hunööri Jumalal korkeuksis ja maas rauha ihmisten keske, ko Hänel o heijä suhtes hyvä tahto."
Sit enkelit häipys takasi taivasse ja paimenet jutteli keskenäs, et "Ei mar, lähretä ny Peetlehemin kattoma, mitä siäl oikke on tapahtunu".
Ja ne filistivä ni et kintut vaa vilkkusiva ja löysivä Maria ja Joosefi ja mukulan ku makas seimes.
Sit ku ne oli se nähny, ni ne juarus kaikil, mitä niil oli täst mukulast ilmotettu.
Ja kaik ku sen kuuli oli ku klapil päähä lyätyi.
Mut Maria kätki kaik ne sanat ja syynäs niit syrämmessäs.
Paimenet meni takas kerol ja kiitti Jumala niist hianoist jutuist mikkä ne oli kuullu ja nähny.

(käännös Turun murteelle Jouni Kallioniemi, ote kirjasta"Ristil roikkuva Kristus")


Nii et ne jokka ei ymmärtäny, ni se o voi voi...  =)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit! Jätäthän pienen viestiin käynnistäsi, kiitos!