Lämmikettä syksyn kylmyyteen

Voiko olla ihanampaa tunnetta kuin lämmin mohair hartioilla, kun ulkona vinkuu syksyn kylmä tuuli?



Sain valmiiksi ihanan hihatin-huivin. Lankana Novitan Rose Mohair, ohje Novitan kevät 2008 lehdestä. Salomoninsolmuja. Tätähän voi käyttää myös huivina tai kaulaliinana. Minusta kuitenkin paras näin hihattimena. Minunlaiselleni hartiavaivaiselle aivan ehdoton! Niin lämmin! =)



Ja väri on just mulle sopiva, vai mitä?!

Vaihtopää, ja mahtava itsekuri

Syvän violetti baskerilippikseni on valmistumisestaan asti lojunut tuossa pianon päällä, ja joka kerta ohi kävellessäni se huutaa mulle, että siinä on kamala, näkyvä virhe. Sitten huomasin, ettei mikään muu käsityö enää maistu, kun se baskeri huutaa korjausta. Tiesin, että myssy jää käyttämättä jos en korjaa virhettä. Niin paljon se harmitti. Tänään sitten otin ja purin sen ensimmäiseen kerrokseen asti ja tein uudestaan. Nyt siitä tuli oikein hyvä. Ja napakampi, lankaakin jäi yli. =)   Ja heti se pääsi koristamaan tätä uuden uutukaista vaihtopäätäni:



Nyt en enää voi sanoa, että "sama pää kesät talvet". Täytyy keksiä uus selitys sille että aina unohdan kaiken... 
Aina oon sanonu, kun päätä särkee, että kun vois nostaa pään hyllylle lepäämään ja ottaa vaihtopään hetkeks tilalle.... kävisköhän tää?! Vähän on kalpea... =)

Mut vähäks oon ylpeä siitä että maltoin ottaa työn uudelleen käsiini, purkaa ja tehdä uudelleen. En olis uskonut että mun itsekuri siihen riittää...

Kissa tunnustaa lanka-aatetta

Minä olen erittäin ihastunut Novitan Mambo-lankaan. Tein siitä viime syksynä ja talvena neljä hartiahuivia, ja nyt ostin jo niitä uusia värejä ja baskerilippis on valmiina... Anni-kisu lähenteli ahkerasti lankakerää, kun baskeria virkkasin. Ja tämä viime syksyinen hartiahuivi on hänen nukkumapaikkansa:



Esikkoni sanoi heti, että näyttää siltä kuin kisulla olisi rastat... =)

Pienen pieni kissa

Pikku Anni-kissamme on nyt ollut meillä jo pian kaksi viikkoa. Menee kuin ammuttuna ympäri taloa, kiipeilee koristekasveihin, tai ovenkarmia ylös. Jahtaa kärpäsiä, hyttysiä, pölyhiukkasia, tai paremman puutteessa vaikka omaa häntäänsä. =)   Ja kehrää!  Isäni kyseli eilen, miksi ei blogissani ole enempää kuvia pikkuisesta, joten tässä muutama.



Tytöt kokeilivat, mitä koloista tykkäävä kisumme pitäisi hupparin hupusta.



Tässä neiti taas loikoilee minun kakkukuvussani! =)

Pieni hopeakakku

Mietin koko illan, mihin laittaisin nuo valkuaiset, joita jäi, kun käytin keltuaiset tuohon pelimerkkikakkuun.
Muistin sitten tämän hopeakakun ohjeen. Tosin tähän olisi tarvittu 6 valkuaista, ja minulla oli vain 3.... Joten tein sitten pieneen vuokaan ihan pienen hopeakakun. Sorvasin ohjetta vielä sitten niin, että tein kakun gluteenittomana. Tuli niin hyvää, että piti tulla äkkiä pois keittiöstä etten syö kaikkea heti...  =)



Kakun nimi tulee vaaleasta, lähes valkoisesta väristä. Pintakin olisi ollut vaalea, jos minulla olisi ollut (niinkuin ohjeessa oli) mantelilastuja vuoan "jauhottamiseen". Niitä ei ollut, joten jauhotin vuoan gluteenittomilla korppujauhoilla. Sisus on kuitenkin ihan valkea, vaaleampi kuin tuossa kuvassa.
Alkuperäisohje on Kotileipurin Lämpimäiset keräilykorttisarjasta.
Näin minä tein sen:

GLUTEENITON HOPEAKAKKU

50 g      voita
3      valkuaista
ripaus suolaa
1 dl      sokeria
1 dl      gluteenitonta jauhoseosta
1/2 rkl      perunajauhoa
(pieni ripaus Ksantaania)

Sulata rasva ja laita se jäähtymään esim. jääkaappiin.
Vatkaa valkuaiset suolan kanssa kovaksi vaahdoksi.
Lisää sokeri.
Kääntele keskenään sekoitetut jauhot vaahtoon.
Lisää sulatettu, jäähtynyt rasva.
Kaada taikina pieneen, voideltuun ja jauhotettuun kuivakakkuvuokaan. Jos haluat kakun pinnastakin hopeanvaalean, jauhota vuoka mantelilastuilla.
Paista 200 asteessa uunin alatasossa n. 20 minuuttia.

Huom!  Jos teet ns. normaalikokoisen kuivakakun, kaksinkertaista ohje. Tällöin paistoaika on kuitenkin n. 30 minuuttia (uunista riippuen).

Casino odottaa

Tämä kakku lähtee juhlistamaan erästä lomalle lähtijää, joka aikoo lomallaan matkustaa casinolle pelaamaan pokeria. Miltä näyttää?


Hän toivoi itse pelimerkin näköistä kakkua, tällaisen sitten sain aikaan. Liekö ollenkaan oikeanlainen...
Kovasti koetin ottaa kuvista mallia. Tässä kuvaa sivusta:



Tässä ohjetta:

POHJA
4      kananmunaa
1 1/2 dl      sokeria
1 1/2 dl      perunajauhoa
1 tl      leivinjauhetta


TÄYTE
200 g      minttutäytesuklaata
3      keltuaista
2,5 dl      Flora Vispiä
1/2 dl      Marianne crushia
4      liivatelehteä

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
2. Siivilöi jauho-leivinjauheseos ja kääntele varovasti tasaiseksi.
3. Levitä taikina uunipellille, ja paista 225 asteessa n. 8 minuuttia.
4. Kumoa sokeroidulle leivinpaperille jäähtymään.
5. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään.
6. Ota irtopohjavuoan kehikolla pohjan kokoinen pala kakkulevystä, ja lisäksi sopivasti paloja, jotta saat koottua myös kannen.
7. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, ja sen päälle kakkupohja. (voit myös voidella vuoan reunat ja painaa reunoillekin leivinpaperisuikaleet)
8. Paloittele suklaa kulhoon. (minä käytin Pandan minttu-täytesuklaata). Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa, ja kääntele joukkoon keltuaiset.
9. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Sekoita joukkoon suklaaseos.
10. Kiehauta tilkka vettä, ja sulata siihen puristetut liivatelehdet.  Anna jäähtyä  hetki ja kaada suklaavaahdon joukkoon.
11. Kaada vaahto kakkupohjan päälle vuokaan. Laita kansipalat päälle.
12. Anna hyytyä kylmässä vähintään 4 tuntia.
13. Koristele.

Koristeissa vihreä on marsipaania, valkoiset osat sokerimassaa. Numerot on otettu muoteilla. Marsipaanin alle on sipaistu kreemiä.

Mansikkakupoli

Eräs ystäväni täyttää huomenna vuosia. Hän toivoi mansikkakakkua. Ajattelin kokeilla tuota Ullan ihanaa ideaa, joka löytyy täältä. Täällä etelä-Suomessa ei enää kovin helposti löydä tuoreita mansikoita, tai löytää, mutta en nyt jaksanut lähteä etsimään. Eikä niiden laadustakaan voi olla ihan varma.... joten käytin pakastemansikoita. Ei tullut ihan niin kaunis kuin tuoreista olisi tullut, mutta ihan syötävän näköinen kuitenkin.
Tässä ensimmäinen kuva:



Mielestäni tuo kaipasi vielä jotain, joten ripottelin ensin tomusokeria, mutta se suli heti, joten keksin sitten ripotella valkoisia ja kultaisia nonparelleja pinnalle. Näin:



Tällaisena se nyt lähtee sitten. Toivottavasti maistuu ja kelpaa. Muuten tein ihan Ullan ohjeen mukaan, mutta en käyttänyt mokkakermaa, vaan pelkkää mansikkakermaa. Ja mansikkamarmeladin sijaan käytin mansikkasurvosta.omasta pakastimesta. Pinta on mansikanpuolikkaista, myöskin pakastimesta.
Pihalta löytyi vielä kauniita mansikanlehtiä koristeeksi. Reunoilla Flora vispi vaniljakreemijauheella tukevoitettuna.
Ai niin, pohjan tein gluteenittomana, ja kostutin pohjat mansikoiden sulamisliemellä.
Hieno koristeluidea (mansikan lehtiä) löytyi   Herkkukirpun   blogista. Kiitos hienosta ideasta!  =)