tiistai 29. joulukuuta 2009

Joulun aikaa



Olen ollut kovin laiska päivittämään blogia. Touhua on riittänyt, ja silti tuntuu että sainko edes mitään aikaan.



Miehen kanssa ostimme itsellemme joululahjaksi huonekaluja, ts. uusimme makuuhuoneen sisustuksen kokonaan, ja olohuoneeseen ostimme lisää säilytystilaa. Lisäksi ihan mulle vaan tämä:





Meillä on pieni ja ahdas olohuone, jossa mulla ei oikein ole ollut sijaa muualla kuin tässä tietokoneella. Tässä olen enimmäkseen käsitöitänikin tehnyt kun isäntä istuu tv:n ääressä (jota minä en katso). Nyt mulla on ihan oma nurkkaus! Tämä lepotuoli ja rahi ostettiin kaiken muun ohella, ja sain sen soviteltua tuohon pianon viereen. Siihen pianon päälle sitten kasaan lankakeräni ja nautin olostani! Nurkkaan mahtui vielä pieni lamppukin jotta näen väkertää. Tämä oli varmaan mun jouluni paras lahja! Hymy



 



Kuusta meillä ei ollut, kun ei mahdu. Eikä tarvinnut, koska lapset viettivät joulun isänsä luona, ja me miehen kanssa mun lapsuuden kodissa. Mutta tämän tein keittiön pöydän yläpuolelle antamaan joulutunnelmaa:





kaunis puu-kranssi, jonka ympärille kiersin jouluista nauhaa. Koristeina kahdenlaisia jääpuikkoja sekä punaisia ja valkoisia perhosia.





Kranssi on ostettu Anttilasta, mutta kaikki koristeet löytyivät

Wiurilan Kartanon Joulupuodista. Ihana paikka, oikea jouluihmisen taivas!



 



Tällä kertaa halusin tehdä kotiinkin pienen joulukinkun, vaikka söimmekin niin aaton, joulupäivän kuin Tapaninpäivänkin ateriat muualla. Pidän kinkusta leivän päällä, ja nyt tämä onkin jo kokonaan syöty.





Meinasi unohtua kuvaaminen kokonaan, tässähän on jo puolet syöty!

Pirkka-lehdestä löytyi houkutteleva pähkinä-kuorrutettu juhlakinkku.

Houkutteleva, koska pidän pähkinöistä ja houkutteleva myös siksi että ohje on gluteeniton.

Kinkku oli todella hyvää!





 



En kauheasti leiponut jouluksi, mutta pipareita tein ja siinä sivussa lapsille piparkakkumetsän.





Ei tämä nyt kummoinen ole, mutta lapset tykkäsivät ja sehän on pääasia.





Metsämökin asukeilla on myös ulkoruokailun mahdollisuus. Täytelaku-pötköistä leikelty "hirsinen" pöytä ja jakkarat.





Metsästä siis löytyy jos jonkinlaista elukkaa; hirviä, karhuja, kettuja, jäniksiä, oravia, jopa siili ja tietysti mökissä asustaa kaksi kissaa. Hymy



Noita metsän eläin-muotteja löysin Ikeasta.



 



Muutamia käsitöitä tein lahjoiksi, mutta niistä tulee kuvia myöhemmin.



Rauhallista loppuvuotta kaikille tänne eksyville  ja onnea tulevalle vuodelle!



 



Ai niin, tänä aamuna herätessäni löysin keittiön lattialta tällaisia:





Ei-enää-niin-pieni  Miisu-kissamme oli päättänyt "metsästää" joulukukka-asetelmasta punatulkun.  Taitaa olla varsinainen peto tämä kisuli...





 



 


lauantai 12. joulukuuta 2009

Kaksi tuhmaa kakkua



Oli pakko nyt tehdä tuon niminen kategoria. Sen luokan kakkuja on tällä viikolla tehty. Vaan aloitetaanpa kiltimmällä ensin.



Mulla oli tällä viikolla synttärit. Kotiin tein tällaisia Petit Fours leivoksia.





Tein näitä ekaa kertaa, ja vähän ovat sen näköisiäkin... mut hyviä olivat.



Tein uunipellillisen leivospohjaa, gluteenittomana. Pohja on mehevä, ja sellaisenaankin herkullinen. Otin pienillä muoteilla levystä paloja, laitoin kahden palan väliin sipaisun appelsiinimarmeladia ja palat vastakkain.



Pyöreiden ympärille kietaisin suikaleen marsipaania, ja pursotin sokerikuorrutusta päälle. Muutamaan kokeilin sivellä kuorrutusta joka puolelle, mutta se osoittautui sottaiseksi ja hankalaksi, joten luovuin siitä.



Sitten tein kermasta, voista ja valkosuklaasta tahnan, ja murentelin siihen leivospohjan paloja. Massasta pyörittelin pieniä palloja, jotka kierittelin vielä nonparelleissa, ja asettelin ne karamellivuokiin. Nämä olivat kyllä parhaita näistä!



 



Tämä seuraava kakku on ollut pitkään kokeilulistalla. Ei tällaista kukaan tilaa, joten itselle se piti tehdä. Tämä syötiin töissä.





Esikoinen huuteli torstaina keittiöstä että "äiti, miks meidän jääkaapissa on vessa?"    Tukittu



 





Oikein logo ja kaikki...



Ja itse kaakeloitu lattia...





Ja joku on jättänyt vessan vetämättä.



Kakku on gluteeniton. Pohjina on suorakaiteen muotoinen 6 munan sokerikakku, ja 2 munan rengasvuoassa paistettu kakku.



Täytteenä sipaisu suklaalevitettä, ja piparminttu-nougat vaahtoa. Päällinen marsipaanin ja sokerimassan sekoitusta. Pöntön kansi sokerimassaa, samoin tuo "talkkarin pusu".



Pöntön sisältö on suklaatoffee-karamelleista muovaillut kikkarat, ja vaaleata siirappia.





Laatoituksen saumat sokeri-cremeä, jota on myös sivelty kauttaaltaan marsipaanin alle.



Äklöstä ulkonäöstä huolimatta tämä oli oikein hyvää!



 



Ja sitten se toinen. Tämä on vielä jääkaapissa, noudetaan tänään.



Salon Teatterissa on tänä syksynä pyörinyt iki-ihana Housut Pois- musiikkinäytelmä.  Nyt on näyttelijäporukka viettämässä näytännön "hautajaisia", ja sinne haluttiin kakku. Kakun tilaaja, hyvä ystäväni, sanoi että näistä on harjoituksissa puhuttu koko syksy. Nyt se syödään, ja sitten siitä ei enää puhuta.





Valitettavasti siitä nyt tuli vähän kulmikas... mutta kaipa tuosta nyt tunnistaa.





Kovin karvaisia ovat...





Ja roiskeitakin vielä. (yök)



 



Kakkupohja on kuuden munan sokerikakku. Ei ole gluteeniton.



Väleissä tyrni- ja valkosuklaamousset.

Päällä marsipaania. Roiskeet valkosuklaata, ja "karvat" suklaaströsseliä.



Täytin ensin varsi-osan, sitten murustelin pari kakkupohjalevyä, ja sekoitin ne lopun täytteen kanssa massaksi josta pyörittelin nuo pallot.



Ei tuosta kaunista saa, mutta ajanee asiansa. Esikoisen kommentti oli:

"Yyääääkk! Äiti!!"   Huuto



 



 


Myyjäisiin



Kuopuksella on tänään, lauantaina koulupäivä. Koululla on perinteiset joulumyyjäiset.

Kuopus kyseli myyjäisiin myytävää, mutta valitettavasti mulle osui varsin kakkupitoinen viikko, enkä ehtinyt sitten leipoa mitään kakkua tai piparia. Onneksi kokeilin jokin aika sitten yhtä tossu-ohjetta. Nämä lähtivät sitten myytäväksi:





 



Joo, tiedän. Kamalan väriset. Kaivoin esiin joitain  vajaita keriä mitä nyt löytyi, jotta sain ohjetta kokeiltua.



Pohja on virkattu kaksinkertaisella langalla Novitan Isoveli Colorista.

Sininen ja violetti ovat Novitan seiskaveikkaa. Toivottavasti ne jollekin kelpaa...


sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Joulun odotusta, ainakin vähän



Täällä blogissa on ollut hiljaista... tuntuu etten saa mitään valmiiksi vaan aina aloitan jotain uutta.



Mutta olen mä jotain saanut aikaan.  Tytöt eivät tänä vuonna halunneet perinteistä suklaa-joulukalenteria, kun ne ovat aina niin samanlaisia.

Tein siis heille "kalenterin", joka vaatii äidiltäkin vähän valppautta.





Ostin kaksi pientä pärekoria Pinetta-tuotteesta. Vuorasin ne tumman vihreällä huovalla ja sitaisin ympärille punaista kimaltavaa nauhaa. Lahjanauhalla sitaisin korin kahvaan nimilaput, ja siinä se.



Aina illalla ennen töihin lähtöäni laitan koriin jotain pientä, ja aamulla tytöt sitten kurkistavat mitä sieltä löytyy. Korit ovat eteisen seinällä olevassa hyllykössä. Sekä tytöt että minä olemme tyytyväisiä. Mukavan erilainen joulukalenteri, jossa voin yllätyksissä myös ajatella tyttöjä henkilökohtaisesti. Esim. yhtenä aamuna he saivat helmi-rannekorut, kumpikin itselle sopivan värisen.  Hymy



 



Ja sain mä sitten lopultakin yhden käsityön valmiiksi asti.





Ihan perus-poncho, joita olen tehnyt vaikka kuinka monta. Mutta tässä on lankana Bangalore-kierrätyssilkkilanka. Jännittävä käsiteltävä. Ylellinen tietysti, niinkuin silkin pitääkin, ja kuitenkin rosoinen. Tykkään tästä tosi paljon, ja itselle tämä jää.



Lankaa kului yksi vyyhti kokonaan. Ja mielestäni ihan sopiva, ei tarvitse olla yhtään tuon pidempi kun on hapsuja.



 



 


sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Meidän isän synttärikakku



Isäni täytti kuluneella viikolla vuosia. Ei niitä sen enempää juhlittu, me lapset vaan kävimme kahvilla tänään. Ja kyllä mä sen kakun tietysti tein.



Nuorin veljeni keksi loistavan idean!

Isä tykkää välillä viettää aikaansa pelaamalla tietokoneella Mahjongg-peliä.

Pikkuveli sanoi, että teepä iskälle Mahjongg-kakku. Ja minähän tein.





Pohjana on neljän munan gluteeniton sokerikakkupohja. Molemmissa täyteväleissä on tyrnirahkaa.

Pursotukset Flora Vispiä.





 



Mahjongg-nappulat ovat Omar-karkkeja, joihin maalasin elintarvikeväreillä aitoja Mahjongg-nappuloiden kuvioita.





Tässä vielä nappulat ennen pinoamista. Väri on vähän huono... tuossa keskimmäisessä kuvassa on aika oikeat värit.



Mielestäni onnistuin aika hyvin. Kyllä nuo aidoilta näyttävät. Hymy



Eli pelaamaan vaan!



 



 


lauantai 7. marraskuuta 2009

Synttäri-juhlintaa halloween-teemalla



Mun esikoinen täyttää tänään 16 vuotta. Meillä on juhlittu koko ilta, yläkerta on ollut täynnä teinejä...  Ilmoitin tytölle että juhlat ovat sitten hänen huoneessaan, ja tarjoilu on keittiössä seisovasta pöydästä. Hyvin toimi.



Tässä tarjoilut:





Lepakko-voileipiä.

Otin paahtoleivistä lepakko-muotilla paloja. Välissä palvikinkkua, kurkkua ja voileipäpikkelssiä. Päällä sulatejuustoviipale ja tilliä.





Kauhuteemaan sopi hyvin erittäin rumat lepakko-piparit. Kuorrutuksesta tuli liian löysää, ja se valui tosi rumasti piparien reunoille. Maku oli kuitenkin kohdallaan.





Juomana myrkynvihreää boolia jossa kellui pääkalloja, ristikkäisiä sääriluita, ja jäinen käsi! Boolissa on kahta eri limonadia sekä hiukan vihreää elintarvikeväriä. Jääpalat ovat tuoremehusta jäädytettyjä.





Ja sitten kakku.

Toiveena oli ruumisarkku. Ja sellaista tämä yrittää esittää. Tosin sieltä arkusta näyttää joku pyrkivän ulos....





Ja jotain limaista sieltä näyttäisi myös valuvan.... (yök)





Mutta on ainakin nättejä kukkia!  Silmänisku



 



Kakku on viiden munan kakkupohja. Välissä mansikka- ja valkosuklaamousset. Päällä marsipaanin ja sokerimassan sekoitusta. Käsi ja käärme marsipaania. Valuva "lima" sokerikuorrutusta.



Tarjolla oli yhdelle vieraalle oma kakku (munaton ja gluteeniton) ja hänelle oli myös omat lepakkoleivät, mutta niistä ei tullut otetuksi kuvia.



 


sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Pyhäinpäivän päivällinen



Meillä syötiin pyhäinpäivän päivällinen vasta tänään, vaan haitanneeko tuo...



Ateria näytti tältä:





Naudan sisäfilé-pihvi (medium), vuohenjuustoa, bataattia, porkkanaa ja sipulia.



En ole ennen tehnyt ruokaa bataatista, mutta kun ajattelin että on halloween, niin päivän väri voisi olla oranssi... siitä se lähti.



Ruskistin bataatti- ja porkkanaviipaleita sekä sipulilohkoja pannulla hiukan ja levitin ne sitten uunipellille. Ripottelin ihan hiukan yrttisuolaa päälle, ja sitten pursottelin päälle ruokosokerisiirappia. Sitten pelti 200-asteiseen uuniin noin tunniksi.



Pihvit paistoin mediumiksi, eli puolikypsäksi.



Vuohenjuustoviipaleita ruskistin myös paistinpannulla kunnes ne hiukan pehmenivät. Sitten kaadoin kuumalle pannulle tilkan tomaatilla ja vuohenjuustolla maustettua ruokakermaa (Valion valmiiksi maustettua) ja annoin sen kiehahtaa.



Asettelin annokset valmiiksi, ja mies sai astella valmiiseen pöytään.  Hymy



 



Jälkkäriksi meillä oli kurpitsapiirakkaa:





Siihen tuli tuollainen hassu väriraja, mutta se ei näy mitenkään koostumuksessa tai maussa.



Piirakka on gluteeniton.

Sen kanssa tarjoilin kardemumma-kahvia.





Kurpitsapiirakan ohjeen löysin  täältä.



Mutta kun mulla ei ollut kaikkia ohjeen aineksia, niin tein oman sovelluksen.... ja hyvää oli ainakin meidän mielestä.



Näin minä sen tein:



 



POHJA:



3 dl     gluteenitonta jauhoseosta



1/3 maustemitallista ksantaania



100 g  voita



2 tl      sokeria



1 tl      kanelia



1/2 tl   suolaa



3 rkl    kylmää vettä



 



TÄYTE:



5 dl     kurpitsaa soseutettuna   (säilöttykin käy)



3         munaa



2 dl     maitorahkaa



2 dl     ruokokidesokeria



1 rkl    piparkakkumaustetta



1/2 tl   suolaa



 



LISÄKSI:



konjakilla maustettua kermavaahtoa



 



 



Nypi jauhot, rasva ja mausteet murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi.



Taputtele taikina piirasvuoan pohjalle ja nosta vuoka jääkaappiin puoleksi tunniksi.



Pistele jäähtynyt pohja haarukalla ja paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 10 minuuttia.



Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi seokseksi ja kaada täyte piirakkapohjan päälle. Paista piirakkaa 175 asteessa noin 50 minuuttia.



Tarjoile kurpitsapiirakka lämpimänä tai kylmänä jäätelön, konjakilla maustetun kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.



 



 



 



Olen näissä ruuissa käyttänyt ruokosokeri-valmisteita. Kivaa vaihtelua, ja halusin ehdottomasti niitä kokeilla, koska sain DanSukkerilta taas postia, paketillisen ruokosokerituotteita.  Kannattaa kokeilla!



 



 


lauantai 24. lokakuuta 2009

Totoron kissabussi-täytekakku



Edelliselle Totoro-kakulle seuraa jatkoa.

Pikku Leevi sai nimen, ja sitä juhlittiin Totoro-kakun voimin.



Nyt Leevin isoveli Nooa täyttää kolme vuotta. Hän oli Totoro-kakun nähtyään sitä mieltä, että ainoa teema-vaihtoehto hänen synttärikakukseen on Totoro.  Sellaista sitten minulta pyydettiin, ja ehdotin kakun teemaksi kissabussia. Sellaisella se Totoro ajelee....  Hymy



Ja tällainen kissabussi lähti hetki sitten matkalle kohti määränpäätä.





Hahmo on siis kissa, joka on myös bussi. Renkaiden tilalla tassut, edessä hymyilevä kissan pää.





Pään viereen tein lisäksi pienen Totoro-hahmon. Siitä tosin tuli aika hassun näköinen.... Esikoistyttäreni nauroi katketakseen sen nähdessään...  (teinit!)

Kissan pään yläpuolella olevaan punaiseen pikku-kylttiin kirjoitin päivänsankarin nimen.





Tässä näkyy myös häntä.



 





Tällainen kokonaisuus.



Kakkupohja on seitsemän munan sokerikakkupohja.

Täytteinä mustikkamousse, ja toisessa välissä mustikkahillo-sipaisun päällä paksu vaniljakastike.

Päällys marsipaanin ja sokerimassan sekoitusta. Totoro ja kissabussin häntä myös samaa sekoitusta.  Yksityiskohdat piirretty elintarviketusseilla. Kissan korvien sisäpintaan tupsuttelin hiukan kultatomuväriä.



Tein kakkupohjan samalla vuoalla kuin edellisen Totoro-kakun, mutta leikkasin sen keskeltä kahtia. Näin sain kakusta korkeamman, ja yhdestä pohjalevystä leikkasin sitten palasia, joista tein nuo kissan tassut ja pään. "Liimasin" ne kakun sivuille mustikkahillolla. Hyvin pysyi.



Toivottavasti maistuu. Palautetta saan varmaan joskus tulevaisuudessa...



 



 



 


maanantai 19. lokakuuta 2009

Vielä yksi loma-"tuliainen"



Kun lomareissulta kotiuduin, oli mukanani kaiken muun lisäksi tämä:





 



Miisu on meidän uusin perheenjäsenemme. Löytökissa Pohjanmaalta.

Miisu löytyi veljeni pihapiiristä, oli siellä liikuskellut jo monta päivää. Soittokierros lähinaapureille ja kaukaisemmillekin naapureille ei tuottanut tulosta. Kukaan ei kaivannut kisua, eikä kukaan tiennyt mistä se olisi voinut tulla.

Sanoin veljelleni, että jos kisulle ei kotia löydy mun mökkiviikkoni aikana, niin tulen paluumatkalla hakemaan sen. Ja niin siinä sitten kävi että Miisu matkasi meille.

Miisun lempipuuhaa on syöminen. On pitänyt tarkkaan katsoa että toisellekin kissalle jää jotain, kun Miisu yrittää syödä ihan kaiken mitä vain ulottuvilla on!

Miisun erikoisuus on se, että sillä on kaikissa tassuissa kuusi varvasta!

Toisen etutassun "ylimääräinen" varvas on hassusti taittunut taaksepäin, mistä johtuen kuulemme sen tassutuksen pieninä napsahduksina lattiaa vasten.  Hymy



 



 


sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Lomalla valmistuneet huivit



Pari huivia sain lomalla valmiiksi. Molempiin olen erittäin tyytyväinen. Molemmissa onnistuin mielestäni löytämään juuri langalle sopivan työn.

Tässä tuloksia:





Pitkä, kapea huivi.

Tekniikka tunnetaan nykyään varrasvirkkauksena, mutta minulla ei ollut sopivia neulepuikkoja (kun en sitä neulomista niin harrasta...) mutta tekniikka tunnettiin ennen Suomessa lastavirkkauksena. Siinä puikon sijaan käytetään litteää lastaa, esim. viivotinkin käy.



Lankana on kesällä Ahvenanmaalta ostettu  Ateljé Huskrokenin Eko, jota meni kaksi 100 g vyyhteä.

Se on käsin värjättyä ekologista puuvillalankaa. Kallistahan tuo oli, mutta huivi jää omaan käyttöön. Värit vaihtelevat mielestäni tosi kauniisti tuon virkkaustekniikan ansiosta. Tässä kyllä lanka ja tekniikka lyövät kättä ihanteellisesti! Lankavalmistajalla on omat sivutkin, käykää katsomassa:



www.huskroken.com





Tässä näkyy vielä paremmin tuo värien vaihtelu ja nuo kauniit lenkit.



 



Toinen käyttämäni lanka on myös pyörinyt käsissäni useampaan kertaan, löytämättä paikkaansa ja aikaansa. Olen kokeillut tähän lankaan useampaa eri virkkaustapaa, mutta lanka on haastava.  Mökillä sitten selailin mukaan ottamaani Crochet today! -lehteä, ja siitä löytyi sopiva ohje. Jätin kylläkin ohjeessa olleen reunuksen virkkaamatta. Mielestäni tämä on kaunis ilman reunustakin, koska lanka tekee huivin pinnasta niin moniulotteisen.





Tämä on ihan sellainen pienehkö kolmiohuivi. Ei ollut mallia tällä kertaa, joten kuvasin tämän näin. Kuvio muodostuu kolmen pylvään ryhmistä. Hauskaksi pinnan tekee tuo lanka.





Lankana on Katian Colibri. Huiviin meni sitä kaksi kerää, jotka ostin jokin aika sitten  Susulta.



Langassa on ohut narumainen osa, ja sitten paksumpia pumpulimaisia kohtia, eli paksuus vaihtelee.  Siten osa kuviosta on pumpulimaista, osa taas pitsimäistä.  Seuraavassa kuvassa näkyy vielä paremmin:





Tämä huivi etsii vielä omistajaansa, minulle se ei jää (ei oikein ole mun värejä...).

Mutta olen iloinen että löysin tälle langalle paikan!  Hymy