Lasten pihakeittiö

Meidän lapset ovat jo aikuisia, mutta onneksi kaksi lapsenlasta pitävät meidät virkeinä. Heitä varten nikkaroin pihallemme leikkikeittiön.

Hyödynsin kaikenlaisia lautoja ja levyn kappaleita, mitä vaan pihapiiristä ja varastoista löytyi. 

Uunin luukku on vanha kiukaan tulipesän luukku. Hellan nupit ovat edellisen postauksen yöpöydän laatikoiden vanhat nupit. Tein uunin luukkuun tuollaisen säpin, jotta se pysyy kiinni. 

Taustaseinään laitoin muutaman ruuvin ripustuskoukuiksi. 

Muoviset astiat tulivat tänään jo tarpeeseen, kun lapset kokkasivat ja keittivät minulle ja vaarille kahvit. 😊

Vielä ajattelin lisätä tuohon seinälle pienen hyllyn, mutta muuten tämä on valmis tällaisena.

Yöpöydän uusi elämä

Laitoin kuopuksen huoneen sisustuksen uusiksi kesäkuussa Ikean hyvällä avustuksella. Huoneeseen jäi kuitenkin vanha yöpöytälipasto, jota kuopus edelleen halusi käyttää. Lipasto oli käsittelemätöntä puuta, eikä mielestäni sopinut huoneen uuteen ja valoisaan ilmeeseen. Niinpä päätin maalata sen.

Ennen:

Irrotin seinät ja laatikoiden etulevyt. Hioin ne ja maalasin kalustemaalilla. Vaihdoin vielä vetimet saman tyylisiksi kuin muissa kalusteissa.

Tulos:

Minusta siitä tuli tyylikäs. Ja lipasto on ollut jälleen käytössä. 

Pyykinkuivausteline

Tästä uudesta härvelistä pihallamme on tullut lyhyessä ajassa niin yllättäviltä tahoilta ylenpalttisia kehuja, että tuli mieleen tämä lainaus Arttu Seppälän kirjasta " Pöyrööt - priimaa pukkaa" (minullakin on nimittäin juuret Etelä-Pohjanmaalla):

Meillon sellaanen ominaanen kyky, notta vaikka mitä teköö, niin priimaa pukkaa tulemahan. Priima on sellaasta mihin sveittiläänen kelloseppä pyrkii, mutta meiltä se tuloo jo pualivahingos. Sitä tuloo silloonki vaikka vaan vähä hutaasoo sinnepäin. Vaikka kuinka keskittyys ja ajattelis, nottei tämä ny tartte olla nii hyvää, tai notta
keskinkertaanenki kävis - ei onnistu. Lopputulos on aina pelekkää priimaa.

Pihallamme on ollut jo vuosia sellainen pyörivä ja kokoontaittuva pyykinkuivausteline. Se oli ihan vinossa ja narukin kasvoi jo jäkälää... Halusin uuden. Mutta kaupoissa oli pääasiassa samanlaisia "rimpuloita". Sitten eksyin Pinterestiin ja silmät alkoi kiilua... Ja kun esittelin ideoita miehelle, hän sanoi taas, kuten monesti ennenkin: "no, sä teet sit vaan".

No, yhdessähän me tämä tehtiin. Vaikka mies kyllä väittää että hän oli vain 'pidä kiinni-mies'. 😄

Pylväät ovat kestopuuta. Kaksi kakkosnelosta ruuvattuna yhteen kummassakin. Pylväät on valettu 70 sentin syvyyteen, korkeutta maan pinnasta on noin kaksi metriä.

Kuusi narua riittää meille. Naru on yhtenäinen, joka koukun ympärille muutaman kerran kieputettu. Toisessa pylväässä on kukka-amppeli.

Toisessa taas taso pyykkikoria varten. Eipä tarvitse kumarrella. 😊

Tasosta tehtiin tukeva siksi, että lapsenlapset mahdollisesti kiipeilevät siinä. 

Ja näin uusi pyykkinarumme on jo testattu käytössä. Hyvin toimii.

Ohjeita tai mittoja meillä ei ollut. Tehtiin mutu-tuntumalla. 

Kirkkaita värejä sukkiin

Pidin parin viikon loman kesäkuussa ja aloitin lomakäsityönä villasukat. Tein miehen kokoiset, sillä meillä mies on villasukkien suurkuluttaja. Toisaalta vähän mietin, kelpaaavatko nämä hänelle, koska valitsin tällä kertaa hyvin kirkkaita värejä.

Turhaan huolehdin. Kyllä miehenkin sukissa saa olla kirkkaita värejä ja iloisia raitoja. Mies ei hätkähtänyt edes tuota varren muurahaisenpolku-joustinta. 

Lanka: Novita 7 veljestä ja Novita 7 veljestä raita

Puikot: 3,5 alumiinipuikot

Mallia tai ohjetta ei ollut. Tuota muurahaisenpolkua halusin kokeilla. Muuten sommittelin värijaon omasta päästä. Raita-langalla tein aina yhden värikierron ja sitten taas yksivärisellä. Jalkaterän keskelle tein yksivärisen osuuden turkoosilla keltaisen sijaan ja minusta se toimii.

Sukat ovat n. kokoa 44.

Kierrätystä ompelemalla

En ole kovin kaksinen ompelija, mutta tykkään siitä silti. Törmäsin juuri tavaroita järjestellessä vanhoihin koulutodistuksiini, joissa käsityön numero vaihteli välillä 6 - 8. Meinasin masentua, että kyllä nyt on valittu väärä harrastus... 😄

Ostin keväällä kauan haaveilemani tabletin, ja sen jälkeen onkin hankintalistalla ollut sille kotelo, tai miksikä niitä nyt kutsutaan... Kesälomalla on aikaa saada hulluja ideoita ja jopa toteuttaa niitä. Tein itse! 😲

Päällisen kangas lasten vanhoista farkuista, kanteen ompelin muutaman laatikosta löytyneen virkatun kukkasen.

Sisäpuolen kangas löytyi tilkkulaatikosta. Kyseessä on peittokangas, siinä on vanu toisella puolella. Kulmiin ompelin kuminauhat pitämään laitetta paikallaan, ja pitkällä kuminauhalla saa koko kannen kiinni kansion tapaan (kuva 1). 

Suttasin laitteen merkin, ettei tästä tule mainos... 🤣

Takakannessa on taite, jotta laitteen saa hyvään asentoon vaikkapa videoiden katseluun. Hyödynsin siinä farkkujen saumaa:

Myös keskitaitteessa on kaistale farkkujen saumaa. Kovikkeena on kissanruoka-laatikosta leikatut pahvinpalat. 

Pahvin ja vanun takia oli helpompi ommella osat yhteen nurjat puolet vastakkain. Huolittelin reunat ja saumat laatikosta löytyneellä nauhalla. Ompelulanka loppui pariinkin kertaan, mutta jatkoin lähinnä sävyä olevalla langalla, mitä löytyi. Mitään tarvikkeita en siis ostanut tätä varten, vaan kaivelin kaikki omista varastoista.

Eipä kai tämä mikään taidonnäyte ole... kässätunnilla saisin varmaan edelleen seiskan...

Mutta ajaa asiansa ja onpahan itse tehty. Niin, ja kierrätys on aina hyvä asia! 

Pehmeä höttöhuivi

On täällä tehty käsitöitä, mutta kuvaaminen on unohtunut.

Tässä kuitenkin ensimmäinen neulomani huivi. Olen opetellut neulomista pikku hiljaa, pitäytyen lähinnä sukissa ja lapasissa. Nyt ajattelin että kun pitää entistä enemmän pysyä kotosalla niin otan harppauksen neulehuivien maailmaan.

Malli: Lempi / Ardent (Janina Kallio: Lumoavat neulehuivit)

Puikot: 4,0 pyöröpuikot (80 cm)

Lanka: Red Heart mohair mix (10% mohairia, 10% villaa, 80% akryylia)

Lankaa kului n. 80 g, eli runsaat 1,5 kerää. Ihanan pehmeä ja kevyt huivi. Malli on hiukan epäsymmetrinen. Työ aloitetaan kulmasta ja silmukoita lisätään koko ajan niin että työ levenee tasaisesti. 

Tykkään kovasti ja nyt on samasta kirjasta jo toinen huivi puikoilla.

Sukkia ja pipo, kaikuja joulusta

Joulun jälkeen ajattelin, että nyt on aika lopulta tehdä yhdet villasukat myös itselleni. 

Käytin muutamaa mallineuletta Anelmaiset-sukista, mm. palmikkojoustin ja sukan varren mallineule ovat tuosta mallista. 

Myös kärjessä on ennen kavennuksia kahden langan kirjoneuletta, vaikka se ei pahemmin erotu.

Lanka: Novita 7 veljestä ja Novita 7 veljestä Polaris

Puikot: 3,5 alumiinipuikot

Samaan aikaan näiden kanssa tikuttelin miehelleni vielä yhdet uudet terät vanhoihin varsiin:

Seuraava työ odottikin jo nurkan takana. Jouluksi tein sen pinkin kaulaliina-pipon 8-vuotiaalle. Pipo oli kuulemma menestys ja pikkusisko 3-v halusi samanlaisen sinisenä.

Samaan tyyliin tein, mutta vähän ohuemmalla langalla ja pienemmillä puikoilla, jotta sain vähän pienemmän. Tein tähänkin tehosteet heijastavalla langalla.

Lanka: Novita Muumilaakso ja Midara Lumio Fine

Puikot: 4,0 ja 4,5 alumiinipuikot

Malli: Caron Scarf

Voi sitä onnea, kun tyttö sai pipon päähän!

Seuraavaksi oli vuorossa taas 8-vuotias; hän sai jouluna Minions-lapaset, ja ilmoitti nyt haluavansa samaan tyyliin sukat.

Nämä sain valmiiksi ihan äsken:

Lanka: Novita 7 veljestä, silmissä myös Novita Pikkusisko

Puikot: 3,5 alumiinipuikot,  sekä 2,5 ja 4,0 virkkuukoukku

Perussukat, joissa musta raita. Silmät on virkattu, samoin suu. Nämä menevät käyttäjälleen loppuviikolla.