torstai 2. helmikuuta 2017

Helkky neuloo

Pohdin jo, kannattaako tätä blogia pitää yllä, kun en saa päiviteltyä tätä. Mutta toisaalta, tämä on kyllä enemmän sellainen käsityöpäiväkirja. Jos en laittaisi tekeleitäni tänne, en muistaisi lainkaan, mitä kaikkea olen tehnyt. Otan kyllä kuvia tekeleistäni, jos muistan (välillä sekin unohtuu).

Nyt näyttää siltä, että neulomiskammoni on muuttunut pakottavaksi haluksi oppia lisää neulomisesta. Oikein harmittaa, kun selaa käsityölehtiä. Virkkausohjeissa on tosi usein ohjeet alkeista alkaen, niin kuin virkkaus olisi tooosi vaikeaa. Neuleohjeissa sen sijaan termit vilisee, ja puolet ajasta tuntuu siltä kuin lukisi ohjetta venäjäksi.  Siispä ostin lupaavan nimisen kirjan  "Neuleita tumpeloille" (Sarita Kotkavalkama).  Vaikuttaa lupaavalta myös nyt, kun olen jo selaillut sitä. Terminologia ja tekniikat alkavat avautua tumpelollekin.

Tässä postauksessa yritän ottaa aikaa kiinni. Pikakelauksella siis syksyn ja talven aikana syntyneitä käsitöitä. Osa on valitettavasti lähtenyt maailmalle kuvaamatta, ja ne ovat jo painuneet unholaan.


Näitä palatossuja näpertelin syyskesällä. Tossun suun kukkapalat ovat virkattuja, muut palat neulottuja. Nämä päätyivät lopulta lasten mummille syntymäpäiväksi. Lanka on vanhaa seiskaveikkaa. Valitettavasti langan vyötteessä ei ollut vuosilukua, joten en tiedä kuinka vanhaa. Arvelen, että jostain 90-luvulta.



Mieheni sanoi, että tätä hän ei voi toivoa lapsiltaan (molemmat poikia), joten hän toivoi isänpäiväksi, että korjaisin hänen lapasensa. Ne ovat jo vanhat, mutta todella lämpimät. Niissä oli reikiä, ja toinen peukalo ihan riekaleina, kun ne kädessä on peuhattu koirien kanssa.  Purin repaleisen peukalon ja neuloin tilalle uuden. Lisäksi paikkasin reikiä parsimalla ja virkkaamalla. Alla olevassa kuvassa vasemmalla purettu peukalonriekale.
 Näissä kuvissa lapaset on jo pesty, ja kuivattelevat pyyhkeen päällä. Nyt ne ovat jälleen kovassa käytössä.


Jouluksi tein isälleni villasukat. Lankana seiskaveikkaa. Yksivärinen, tummanvihreä lanka on sitä vanhaa lankaa. Kirjava on uudempaa, Viidakkoa.


Myös miehelleni tein viime tingassa joulusukat. Kaupassa kysyin, mitä lankaa, vastaus "ihan sama". Ostin "joulu"-lankaa yhden kerän. Valitettavasti se ei riittänyt, ja toisen sukan kärjen tein vanhalla jättiraita-langalla. Onneksi värimaailma on samaa, joten sävysävyyn mennään.
Tajusin vasta äsken tätä kirjoittaessani, etten ollut lainkaan kuvannut näitä sukkia. Otin siis kuvan ihan äsken. Sukat ovat jo käytössä vanuneet, ja täynnä koirankarvoja. Mutta käytössä ovat päivittäin.

Siskolleni tein myös joulu-/nimipäiväsukat. Hänellä oli nimpparit marraskuussa. Hän tykkää retroväreistä, joten sellaisilla lähdin neulomaan. Uhkarohkeasti myös ihan uudella mallilla.

Ohje on Merja Ojanperän kirjasta "Kauneimmat Villasukat".
Malli: Helmi-Orvokki  (paitsi että jätin orvokit tekemättä)
Lanka: Novita 7 veljestä


Ohjeen mukaan tuossa raidoitetussa kohdassa pitäisi olla siis virkattuja orvokkeja joissa on helmi keskellä. Sisko ei halunnut niitä, joten se siitä. Kauniita kuvioneuleita sekä varressa että terässä. Ja nilkassa muutama sentti kirjoneuletta. Huh. Ei se minulta ihan helposti käynyt, ja on näissä virheitä. Onneksi vain minä huomaan ne (toivottavasti).
Tykkään mallista, ja sisko tykkäsi myös.  



Tyttären joulusukat valmistuivat vasta tammikuussa, eikä niistä ole vielä kuvia, joten postaan ne erikseen. Sen sijaan toinen lapsenlapsista, 5-vuotias, oli saanut joulupukilta muutamat liian pienet villasukat. Äitinsä pyysi, jos tekisin tytölle parit sukat kokoa 30. Tämä koko on hänelle jo vähän reilu, mutta tyttöhän kasvaa koko ajan.
Näissä ensimmäisissä on junasukka-varsi, mutta jalkaterä on pelkkää sileää neuletta.
Lanka: Novita Nalle Luontopolku
Puikot: KnitPro Nova Cubics 3,0


Nämä toiset ovat sitten perussukat, mutta terä on raidoitettu. Ekan kerran muuten raidoitin ilman raitalankaa. Ja ohje langan kuljettamiseen kerrosten välissä löytyi tumpelon neulekirjasta...
Värit ovat vähän tuollaista Frozen-linjaa; turkoosia ja valkoista.

No niin, sukkia pukkaa... seuraavaksi ajattelin neuloa yhdet itselle. Virkkuukoukkua olen viime aikoina käyttänyt lähinnä pudonneiden silmukoiden poimimiseen... mutta vielä tulee sekin aika, että taas virkkaan jotain.

Kivaa, jos jaksoit lukea loppuun. Iloista kevättalvea juuri sinulle!


tiistai 9. elokuuta 2016

Kukkapeitto Nealle

Tämä työ on aloitettu jo viime vuonna, mutta jäi tauolle kun sairastuin. Pikku hiljaa olen sitä tehnyt, ja nyt kesällä laitoin ison vaihteen päälle. Haluan nimittäin antaa tämän syntymäpäivälahjaksi lapsenlapsellemme Nealle.
Nyt tulee paljon kuvia, mutta olin niin innoissani tämän valmistumisesta.

Tein tytölle torkkupeiton. Hän täyttää vasta 5 vuotta, mutta tämä on aikuisen kokoinen. Tarkoitus on, että tämä, hyvin pidettynä, kestää loppuiän. Tai ainakin pitkälle aikuisuuteen. Idea lähti siitä, kun tyttö meillä ollessaan tykkää kietoutua virkattuihin peittoihimme katsellessaan piirrettyjä.

Virkkasin ruutuja, ruutuja, ruutuja....
Siinä ne ovat kaikki. Odottamassa yhdistämistä. Niitä on 165 kpl.

Tässä vasta valmistunut, vielä pesemätön peitto. Kuvattu sisätiloissa, joten väritkään eivät pääse oikeuksiinsa.
 Ruutuja on siis neljän laisia. Keskellä olevissa viininpunaisissa ruuduissa ovat kirjaimet N-E-A. Kukkaruudut ovat kaikki samanlaisia, mutta kolmella eri värillä.
 Alla pari lähikuvaa peiton keskeltä.
 Kirjaimet on virkattu puhvisilmukoilla, joten ne ovat hieman koholla.
 Ja tässä lähikuvia kukkaruuduista.


Yllä olevat kuvat oli siis otettu ennen pesua. Alla sitten pesun jälkeen. Ihan pesukoneessa pesin 30 asteessa. Levitin uudelle terassille kuivumaan, ja muotoilin kosteana. Ensimmäinen kuva on otettu auringon paistaessa, joten varjoja näkyy. 
 Ja toisessa kuvassa aurinko on pilvessä. Näissä kahdessa kuvassa näkyy ehkä ruutujen yhdistämistapa parhaiten. Ompelin siis ensin nuo kirjainruudut. Sitten ompelin pohjavärin kukkia kehäksi, ja virkkasin kehän kiinni kirjainruutuihin. Jatkoin samaan tyyliin koko peiton. Seuraavana tummat kukkaruudut, ompelin kehäksi ja virkkasin edelliseen kehään. Sitten taas välikerros pohjavärin kukilla, ja seuraavaksi vaaleanpunaiset kukkaruudut. Näin sain peittoon tekstuuria lisää. Kukat toki ovat koholla, kun ovat nekin puhvisilmukoilla, mutta nyt nuo virkatut saumat näkyvät kauniisti koholla, ja kehystävät kukkia.
 Pesun jälkeen kirjaimetkin näyttivät kohoavan paremmin esiin pinnasta.

Kukkaruudun malli löytyi video-ohjeena netistä. En valitettavasti tallentanut sitä, joten en varmaankaan löytäisi, vaikka etsisin. Ohje oli kuitenkin helppo oppia ulkoa. Kirjainruutuihin löytyi ohje omasta kirjahyllystä.
Koukku: KnitPro SoftGrip 5,0
Lanka: Värillisten kukkien keskiosat (keltainen ja oranssi) ovat Novitan 7 veljestä ja Nalle lankoja, jämäkeristä.  Muuten kaikki käytetty lanka on Okiteks Okilana (50% villaa, 50% akryylia). Lanka on ostettu paikallisesta lankakaupasta.
Pehmeää, paksua lankaa, tuntuu villaisen lämpöiseltä. Synttärit ovat syyskuussa, joten reilun kuukauden peitto saa odottaa vielä käyttäjäänsä.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Terassin pörriäiset

Pieni välityö, ennen kuin saan vuoden suurimman työni julkaisukuntoon.
Tänä vuonnahan on jopa uutiskynnys ylittynyt monta kertaa ampiaisten suuren määrän vuoksi. Kyllähän niitä meidänkin pihalla, talossa ja puutarhassa pörrää. Ja tunkevat joka paikkaan. Varsinkin perjantai-illan viinilasiin.
Kyllästyneenä hätistelemään niitä pois lasin kimpusta, tartuin koukkuun. Muistan nähneeni jotain tämän tapaista jossain virkkauslehdessä, mutta sitä en nyt malttanut lähteä etsimään, vaan nappasin jämälanka-nöttösen ja vedin hatusta.
Muistelen, että ohjeessa reunaan virkattiin helmiä painoksi, mutta pysyyhän tuo lasin päällä ilman niitäkin. Ja pörriäiset kyllä pörrää edelleen, mutta eivät pääse lasiin. Ja tähän sai kulutettua yhden lankakerän jämän, josta ei enää olisi riittänyt mihinkään isompaan.
Lanka: Novita Tennessee
Koukku: 3,5
Ei ohjetta.


sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kesän lämmikkeitä

Vaikka kesä olisi kuinka lämmin, niin kyllä silti välillä paleltaa. Siksi Suomen kesässä tarvitaan välillä villaista.
Mieheni, kuten moni muukin suomalaismies, vietti nimipäiväänsä juhannusaattona. Pienellä viiveellä tein hänelle nimipäivälahjaksi kesäiset villasukat.
Kesäiset siksi, että näissä on vartta tuskin lainkaan.  Ensimmäinen kuva on otettu ilman salamaa, joten värit ovat hieman tummia. 

Lanka: Novita 7 veljestä
Ohje: jostain Novitasta tämäkin oli, mutta en muista mistä. Ohje oli kuitenkin naisten sukille. Minä vain lisäsin jalkaterään pituutta.
Puikot: KnitPro Nova Cubics 3,5

Nämä ovatkin olleet ahkerasti mieheni jaloissa.

Itselläni varpaiden lisäksi palelevat kädet, ja jotain käsivarsien/hartioiden lämmittäjää olen haikaillut jo pitkään. Nyt sain tehtyä tällaisen:
Ohje kirjasta: Hetaleita poropeukaloille  (hiukan muokattuna)
Lanka: Novita Jenga
Puikot: 6,0 sukkapuikot, 10 pyöröpuikot
Kirjan ohjeessa tämän nimi oli "bolero", mutta kyllä minä ennemmin sanoisin hihatin, tai jotain siltä väliltä. Mallina kuvissa tyttäreni, jonka yllä tämä on aavistuksen liian iso. Minä olen harteikkaampi, ja minulla on pidemmät kädet.

Hihat ovat tarkoituksella pitkät, jotta kädet pysyvät lämpiminä. Minulla hihat eivät tosin tule ihan näin pitkälle. Ohjessa hihat piti neuloa tasona, ja lopuksi ommella sauma, mutta minä neuloin nämä pyörönä. 

 Tarpeen tullen kylmät kädet voi piilottaa kokonaan lämmittelemään. Ihan kuin muhvi.

Takasauma näyttää tässä vinolta... ehkä se onkin. Hihat siis neulottiin erikseen ja ommeltiin takaa yhteen. Reunukseen olisi pitänyt olla saman paksuiset puikot kuin hihoissakin, mutta minulla ei ollut nro 6:n pyöröpuikkoja. Neuloin siis 10 pyöröillä, joten reunuksen silmukat ovat paljon isompia. Ei kovin kaunista, mutta ei tämä mikään edustusvaate olekaan, vaan tarkoituskin on käyttää tätä lämmikkeenä vain kotona.

Näiden töiden langankulutusta KnitMeteriin syöttäessäni huomasin (kauhukseni), että olen tänä vuonna neulonut enemmän kuin virkannut! Jopas jotakin! Tämä kylläkin muuttuu seuraavan työn myötä. :-)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kissojen kamaa

Tämä on valmistunut jo toukokuussa, mutta enpä vaan ole saanut istahdettua koneen ääreen kuvia käsittelemään...
Meillä on kaksi kissaa, ja niillä on vain yksi, osittain rikkinäinen kiipeilypuu. Pitkään olen jo miettinyt, että talomme portaikkoon mahtuisi hyvin seinille jotain... ja niinpä, kun toukokuussa pidin loput viime vuoden lomani, ryhdyin tuumasta toimeen (ensin kysyttyäni mieheltä luvan).
Löysin kangaskaupasta tuollaista pörröistä kangasta, vähän kuin tekoturkista, mutta ei ihan. Kauniin violettia. Sitten pengoin pihavarastoamme, kellaria ym. säilytystiloja, ja löysin hyllyn jos toisenkin. Niiden päälle sitten liimailin kangasta. 

Tarkkaa suunnitelmaa ei ollut, vaan lähdin vähän "soitellen sotaan" kiinnittämään hyllyjä seinälle. Tuo oksa on pihavaahterastamme. Oksaan ei tullut lehtiä tänä vuonna, joten se karsittiin. Siitä sahattiin miehen avustuksella sopiva pätkä, ja hiottiin kuiva ja hilseilevä pinta pois. Parilla ruuvilla hyllyyn kiinni sekä ylhäältä että alhaalta.

 Tuo iso hylly, jolla Pate-kissa kuvassa makoilee, oli edellisessä elämässä kaapin ovi. Sekin löytyi pihavarastosta. Irrotin saranat, sahasin sopivaan mittaan ja liimasin kankaan.

Vielä löytyi vanhat "kissatikkaat", jotka joskus olivat ulkoseinässä keittiön ikkunan alla. Siitä sain hyvän kulkusillan tuonne ylös. Nyt tuo on Paten lempipaikkoja. Sinne se aina kömpii ruuan jälkeenkin nukkumaan.

Vielä tuossa on paranneltavaa, mutta suunnittelen taas jonkin aikaa, ja sitten... kangastakin vielä jäi, joten eipä sitä tiedä mitä vielä seinille ripustan.

torstai 12. toukokuuta 2016

Synttärisukkia

Mun mies täyttää tänään vuosia. Hän on, kuten monesti olen todennut, villasukkien suurkuluttaja. Niinpä helpoin ja paras lahja hänelle on uudet villasukat. Tänä vuonna uusien sukkien lisäksi parsin kahdet vanhat.
Toiset näistä vanhoista näytin jo edellisessä postauksessa, mutta nyt niissä oli reikä myös kantapäissä, joten tein niihinkin paikkauslaput.



Samaa lankaa riitti edelleen, ja samaa tekniikkaa käytin edelleen.
Lanka: Novita 7 veljestä jättiraita
Koukku: 4,0

Kuistin kaapin siivouksen yhteydessä löytyi syksyllä nämä harmaaraita-sukat. Näitä en ole itse tehnyt, enkä muista mistä nämä ovat tulleet, mutta uudelleen löytymisen jälkeen ne ovat olleet ahkerassa käytössä, vuorotellen noiden yllä olevien kanssa. Niinpä näissäkin oli reikiä sekä päkiän että kantapään kohdalla. Parsintaan siis nämäkin.

En tarkalleen tiedä, mitä lankaa tuo parsimukseen käyttämäni on, luulin ensin seiskaveikaksi, mutta tuntuu hiukan paksummalta. Kerä on keritty pyöreäksi keräksi, joten ehkäpä vyötekin löytyy kerän sisältä, jos joskus saan sen loppuun. Tämä on saatujen lankojen pussista, joten siksikään en tiedä, mitä tämä on. Samaa 4,0 virkkuukoukkua kuitenkin käytin pyörylöiden virkkaamiseen.

Sitten vielä ne uudet sukat. Ihan perussukat, mutta tuo joustin, joka jatkuu myös jalkapöydän päälle, antaa kivan kuvio-ilmeen sukalle. Tämä on ihan perus 2o,2n-joustinta, mutta joka neljäs kerros on neulottu kokonaan nurjilla silmukoilla. Malli löytyi jostain Novitan sukkalehdestä. 

Kuva vääristää väriä, se on hyvin tumma vihreä.
Lanka: Novita 7 veljestä (vyötteestä päätellen jostain 80-luvulta...)
Puikot: KnitPro NovaCubics  3,5 ja 4,0

Mikäli joku tarkkasilmäinen huoomaa kuvasta, että sukissa on jo lattialta tarttuneita kissan ja koiran karvoja, niin selitys on tämä. Nämä tulivat pesusta vasta myöhään eilen illalla. Jätin sukat keittiön pöydälle synttärikortin kanssa, ja ajattelin kuvata ne aamulla. Mieheni kuitenkin herää minua aikaisemmin ja lähtee töihin, ja nähtävästi sukat ovat menneet heti käyttöön. Ilmeisesti siis kelpasivat.



torstai 21. huhtikuuta 2016

Sekalaisia pikku käsitöitä

On näemmä mennyt tämä blogin päivittäminen harvinaiseksi. Mutta kovasti koetan koko ajan tehdä jotain pientä, ja kuvaankin ne. Tämä viimeinen vaihe, eli blogin päivitys vain tuntuu olevan vaikeaa. Tai siis siihen ryhtyminen.
Olen jonkin verran varovasti tutkinut lankavarastojani, ja todennut että niitä on aivan liikaa näin pieneen taloon. Lankoja on kertynyt paitsi omien shoppailujen seurauksena, myös "perintönä". Minulle on nimittäin kulkeutunut lankoja äitini, mammani, ja isän edesmenneen avopuolison jäämistöistä. Siispä koetan harjoittaa itsehillintää lankaostoksissani ainakin tämän vuoden. Ongelmana on vain, että pitäisi sovittaa inspiroiva ohje olemassa oleviin lankoihin.
Tuskastuneena lankapaljoudesta selasin käsityökirjojen hyllyäni, ja käsiin osui kirja nimeltä "Hetaleita poropeukaloille". Sen pitäisi sisältää helpohkoja ohjeita ja malleja muunnoksineen tumpelommallekin tekijälle. Malleja on kirjassa sekä neulojalle että virkkaajalle. Sieltä bongasin tämän mallin, joka on ollut valmiina jo kuukauden.


Malli: poolokaulusponcho (Hetaleita Poropeukaloille)
Lanka: Novita Isoveli
puikot: sukkapuikot nro 6,0 ja virkkuukoukku 6,0



Poolokaulus on neulottu joustinneuleella pyörönä. Verkkoponcho on sitten virkattu kauluksesta alaspäin. Käsien liikkumavapauden takia poncho on sivuista osin avoin. Helmaan laitoin puuhelmiä. Donno askartelukaupasta löytyi pakkaus sinisävyisiä helmiä, joita sitten sommittelin tuohon helmaan.


Pääsiäisen aikaan meillä syötiin ainakin lapsenlapsen toimesta suklaamunia oikein urakalla. Tuli mieleen kokeilla, olisiko yllätys-koteloista kissan leluiksi. Virkkasin puuvillalangalla vapaasti muovimunan ympärille, ja tein vielä "hännän", josta lelua voi kissalle tarjota. Valmiiseen leluun suihkautin vielä hiukan kissanminttua.


Menestys näyttäisi olevan taattu. Ai niin, laitoin muovimunaan muutaman riisinjyvän, joten se rapisee kivasti kissan leikkiessä. Menestystä todistaa kisu-poikamme Pate.
Lanka: Novita Tennessee jämät
Koukku: 4,0
ei mallia.



Vajaa vuosi sitten neuloin miehelleni "saapassukat", raidalliset villasukat, jotka nekin oli tehty kauan laatikoissa muhineesta langasta. Kuvia löytyy blogipostauksesta täältä. Saappaissa nuo sukat eivät ole tainneet käydä kertaakaan, mutta mieheni jalassa ne ovat miltei joka ilta. Meillä on vanha omakotitalo, jossa on viileät lattiat, joten villasukat ovat tarpeen ympäri vuoden. Nyt noissa ahkerasti käytetyissä sukissa on jo jonkin aikaa ollut molemmissa iso reikä. Niillä kun "hiihdellään" ympäri huushollia (mieheni ilmaus). Samaa lankaa löytyi vielä laatikosta, joten päätin paikata ne. Reiät olivat niin isot, että parsiminen ei innostanut. Siispä virkkasin paikkalaput, ja ompelin ne paikoilleen.


Virkkasin peruspyörylän, kuten esim. myssyä tehdessä, lisäten silmukoita tasaisesti. Näin lapusta tulee hieman kulmikas. Tässä tapauksessa laput ovat kahdeksankulmaisia.
Sopivan kokoisen lapun tehtyäni katkaisin langan, jättäen pitkän hännän, jolla sitten ompelin laput paikalleen. Ompelin ensin yhden silmukan päästä reunasta tikkipistoin paikan kiinni. Sitten vielä luottelin reunan ympäri vähän pykäpistojen tapaan, paitsi että "tikkien" välit kuljetin lankaa virkkaussilmukoiden sisältä. Näiden kahden kierroksen jälkeen käänsin sukan nurin päin, ja ompelin hiukan reiän repsottavia reunoja kiinni paikkaan miten kuten.
Mies oli tyytyväinen, ja totesi että "nyt kelpaa taas hiihdellä".
Lanka: Novita 7 veljestä jättiraita
Koukku: 4,0