torstai 8. maaliskuuta 2018

Pinkit kädenlämmittimet

Minulla menee helposti kädet kylmäksi, ja pitkään on ollutkin to do-listalla tehdä itselle kädenlämmittimet, jotka ulottuisivat osin sormiinkin. Monissa ranneke-malleissa jäävät sormet kokonaan paljaiksi.
Tällaiset tuli tehtyä:

Kuvasin nämä tosi huonossa valossa. Kirkkaassa kyllä, mutta jotenkin se vääristi väriä pahasti. 


Tässä näkyykin, miten nämä peittävät jo noin puolet sormistakin, joten lämmittävät kivasti.


Malli: Rannekkeet, joissa peukalonaukko; (kirjasta: Hetaleita poropeukaloille)
Lanka: Novita Nalle
Puikot: NovaCubics 3,0

Tuohon peukalonaukon ympärille tuli hauska kuvio, kun nurjilla kerroksilla neulottiin kolme silmukkaa oikein aukon molemmissa reunoissa.  Muutenhan tämä on sileää neuletta, mutta molemmissa päissä on ainaoikeaa muutama kerros.
Tykkään kovasti, enkä vähiten väristä!

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Lämmintä ja pehmoista vauvalle

Minusta on tänään tullut (taas) täti, jo viidennen kerran. Oi tätä onnea!
Tulokkaalle on tietysti täytynyt tehdä lämmikettä, kun on näin kylmä talvi.
Malli: junasukat
Lanka: SandnesGarn Sisu (80% villaa, 20% polyamidia)
Puikot: KnitPro Karbonz 2,5

Oli myös jo etukäteen puhetta, ja lupasinkin että teen tulokkaalle vauvanpeiton. Tällainen hauska malli löytyi netin ihmeellisestä maailmasta:

Malli: Sleep Tight Teddy Bear Set
Suunnittelija on Christine Fehringer Naugle, ja hänen sivustonsa on sweetpotato3.com
Hänellä on myös oma facebook-sivu. Ihastuttava malli, jossa paljon tekstuuria. Hän myy peiton ohjetta sivustollaan 6 dollarin hintaan. Settiin kuuluu myös pikkuinen "lovey", eli jonkinlainen halipeitto, ja sen ohje olisi myös 6 dollaria. Lisäksi settiin kuuluisi virkatun nallen ohje 4 dollaria, tai koko setti 10 taalaa.   En ostanut mitään näistä ohjeista, vaan pähkäilin silmukoita kuvien perusteella. Luultavasti en osannut kaikkea päätellä oikein, mutta aika saman näköisen peiton sain aikaan, kuin sivustolla. Fb-sivulla on julkaistu paljon erilaisia versioita peitosta.
Lanka: Kaupunkilanka Pihakeinu  (100% nyppyyntymätön akryyli)
Koukut: 4,0 ja 3,5
Kirjailut (silmät ja suut): Red Heart Lisa (ruskea) ja Red Heart Shimmer (tumman harmaa)

Laadunvalvontaa ja ohjeistusta sain myös aktiiviselta Pate-kissaltamme...

Otin paljon kuvia, ja tässä niistä muutamia. Värejä olisi voinut käyttää enemmänkin, mutta kaupassa ei ollut enempää värivaihtoehtoja. Lanka löytyi Halikon Prismasta. Tässä peitto on pesun jälkeen kuivumassa saunan lauteilla.

Tässä nallet ovat vielä ompelematta, sommittelin niitä ensin, että missä järjestyksessä ne laitan tuohon peitolle.

Silmät, kuonot ja tassujen kynnet on ommeltu muutamalla pistolla. Hauskan ilmeikkäitä nukkujia. Jännästi ilme muuttuu vain vaihtamalla väriä tai ompelemalla kuono-osan tai pään vähän vinoon.

Tässä sitten tuo "lovey". Ensin minun ei pitänyt tätä tehdä, mutta kun sain peiton valmiiksi, eikä vauva ollut vielä syntynyt, niin tartuin uudelleen koukkuun. Malli ja tekstuuri on niin kiva että oli ihan ilo koukutella. Tämä pikkutyö valmistui yhden päivän aikana.

Tässä koko setti. Nallea en siis tehnyt (ainakaan vielä).

Tässä koetin kuvata tuota peiton pintaa lähempää. Tuohon silmukkamalliin oli video-ohje suunnittelijan sivulla, käytettävissä ilmaiseksi. Ilman sitä en ehkä olisikaan tätä osaa osannut tehdä oikein.

Tässä osa nalleista lähempää.

Mitähän sitten seuraavaksi. Tämä oli sellainen työ, johon pitkästä aikaa oikein innostuin. Lopultakin alkaa sukkakuume helpottaa, ja virkkuukoukkuun oli mukava tarttua pitkästä aikaa.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Sukkia, sukkia, ja jouluaskarteluakin

Laitan tähän nyt kuvat joululahjaksi antamistani sukista, vaikka joulusta onkin jo vierähtänyt aikaa.

Nämä ensimmäiset menivät isälleni. 

Lanka: Novita 7 veljestä, ja Novita 7 veljestä raita
Puikot: NovaCubics 3,5
Malli: Raitaa ja timangia;  kirjasta "Neuleita tumpeloille" (Sarita Kotkavalkama)

Tein itseasiassa toisetkin tällaiset, väreinä niissä oli musta ja "viidakko". Ne menivät siskonmiehelle, eikä niistä tullut otettua kuvaa.

Nämä toiset taas ovat uusiosukat. Mieheni on villasukkien suurkuluttaja, kirjaimellisesti. Näistä purin loppuunkuluneet terät ja neuloin vanhaan varteen uudet terät. Samalla jatkoin varren pituutta vähän. Värimaailma on langoissa sama, vaikka muuten tyyli onkin erilainen.

Lanka: Novita 7 veljestä  jättiraita
Puikot: NovaCubics 3,5


Nämä seuraavatkin ovat miehelleni, pitihän hänenkin saada Suomi-sukat. Malli on omasta päästä keksitty.
Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen sekä Suomi100-sininen
NovaCubicseilla nämäkin tikuteltu.

Tyttäreni vihjasi, että hänen poikaystävänsä tarvitsisi pipon. Tekaisin siis ed. sukista jääneistä langoista hänelle Suomi-pipon. Ei kuulemma ihan hänen tyyliään... mutta sanoin että tupsun voi napsaista pois jos ei tykkää. 
Malli: neulottu raitapipo; Novitan Suomi 100 -ohjevihkosesta
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: NovaCubics 3,5


Siskolleni tein joulusukat myös.

Malli: Haiku;  kirjasta "Näyttävimmät villasukat"  (Merja Ojanperä)
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: NovaCubics

Viimeinen kuva on otettu salaman kanssa, ja se vääristää vähän väriä.



Lopuksi vielä meidän perheen tämän vuoden joulukuusi.
Meillä ei ole kotieläinten takia ollut kuusta vuosiin. Nyt kuitenkin innostuin tekemään meille tuollaisen karkki-kuusen. Liimasin styrox-kartioon suklaanamuja kuumaliimalla. Tein ison kuusen, enkä säästellyt karkeissakaan. Suklaata tässä kuusessa on peräti 1,7 kg!
Liimaus tapahtuu niin, että liimaa laitetaan karkkipaperin toiseen päähän, ei siis suklaan kohdalle (ettei se sula). Hyvää tämä oli, ja tätä syötiin vielä pitkään tammikuun puolellakin.

perjantai 15. syyskuuta 2017

Uusiosukat ja tuolin uusi elämä

Edellisestä postauksesta unohtuivat yhdet sukat, kenties siksi että ne useimmiten ovat jalassani. Nämä ovatkin uusiosukat.
Nimittäin pari vuotta vanhat, ensimmäiset itselle tehdyt sukkani (jotka vilahtivat blogissa täällä.)  tulivat tiensä päähän. Useaan kertaan niitä parsittiin, mutta nyt ne alkoivat olla jo niin hauraat, että ei kannattanut parsia. Siispä puriin koko teräosan, ja neuloin täysin hyväkuntoisen varren jatkoksi uudet terät.
Samalla hyödynsin pientä jämälankanöttöstä. Eli tein valkoisen terän keskelle keltaiset raidat. Tuota keltaista ei siis ollut yhtään tuota enempää. Jaoin lankanöttösen kahteen osaan, jotta raidoista tuli yhtä suuret. Nyt nämä ovat taas jalassa lähes aina kotioloissa, ja usein ne pääsevät myös reissuille mukaan.


Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olen saanut oman "ateljeen".  Sinne päätyi myös esikoisen hylkäämä, käytössä kulunut työtuoli.
Oikein hyvä tässä on edelleen istua ja työskennellä, mutta kovin on ruma ja rispaantunut. Siispä kaivoin kangaspaloistani apua asiaan. 

Olen joskus vuosia sitten päällystänyt yhden vanhan ja kuluneen työtuolin, ja silloin tein istuinosasta myös kaavan. Tuo kaava oli yhä tallella, joten istuinosa oli helppo leikata oikeaan kokoon. Selkänojaan ei ollut kaavaa, enkä sellaista tehnyt nytkään (mikä kyllä näkyy huonossa istuvuudessa). Asetin vain kangaspalan selkänojalle, ja leikkasin reilusti reunoja mukaillen. Taka- ja alapuolelle jäävät kaistaleet ovat suorakaiteita. Pari saumaa ja kuminauhakuja, se on siinä.


 Käyttämäni kangas on neulosta, joten huolittelin reunat nelipistosiksakilla. Istuinosan reunakaistaletta muotoilin hiukan tuosta osasta, joka jää selkänojan varren kohdalle, sillä siinä kohden kaistale ei mahdu niin pitkälle istuimen alle kuin muualla. Hyvin nuo täyttävät tarkoituksensa, vaikka eivät niin viimeisen päälle hiottuja olekaan. Nyt tämä tuoli on ompelutuolinani, ja palvelee varmasti vielä useita vuosia.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Käsin on tehty monenlaista

Aikaa on kulunut, ja välillä on blogi käynyt mielessä, mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi istahtaa koneen viereen. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän vaivannäköä se vaatii, että saa kaikki tehdyt ja kuvatut jutut käsiteltyä.
Huomasin, etten ole edes julkaissut niitä tyttäreni joulusukkia, jotka valmistuivat tammikuussa. Aloitan siis niistä:
Ylipolven-sukat. Tällaisia tyttö toivoi, ja mitäpä ei äiti tekisi kun lapsi pyytää. Yhdistelin näissä useampaa ohjetta, joten mitään valmista mallia ei ole.
Lanka: Novita 7 veljestä raita
Puikot: KnitPro NovaCubics 

Tein yläreunaan myös nauhakujan, johon voi halutessaan pujottaa vaikka pitsinauhan, tai kuminauhan. Nauhaa ei tarvita, sillä yläreunassa on pitkä pätkä joustinta. Sukat ovat napakat, joten pysyvät hyvin ylhäällä.

Nähtävästi onnistuin hyvin lisäyksissä ja kavennuksissa, sillä sukat istuvat hyvin.

Tyttäreni käyttää usein tuollaisia lyhyitä hameita, ja niiden kanssa erityisesti talvella on mukava pitää tällaisia sukkia. 

Tyttö vinkkasi myös, että vetää nämä jalkaansa usein heti herättyään, kun on vielä sellainen unenlämpöinen olo. Näin ei lämpö heti karkaa, kun laittaa jalat viileälle lattialle.


Hirveästi en ole langoilla leikkinyt kevään ja kesän aikana. Kesällä mieli paloi kuitenkin muunlaisiin käden töihin:
Meillä on kaksi koiraa, joista nuorempi on vasta vuoden ikäinen rasavillikko. Keväällä totesimme, että niin paljon vanhempaa koiraa villimpi ja vilkkaampi on tämä veitikka, että meidän on aidattava pihamme. Asumme aivan vilkasliikenteisen tien vieressä, ja tien toisella puolella on kevyenliikenteenväylä. Varsinkin tuolla kevarilla kulkijat kiinnostavat nelijalkaista junioriamme niin, että keväällä alkoi olla todellinen ongelma kun koira juoksi vähän väliä tielle. Rakensimme tontin ympärille aidan, ja sehän kävikin varsin nopeasti valmiiden aidantolppien ja verkon avulla. Mutta portti piti rakentaa itse. Mies jäi pähkäilemään että millainen ja miten. Lopulta sain tarpeekseni, kun koira juoksi viikon sisään kolmatta kertaa tielle. Ilmoitin isännälle, että nyt se portti rakennetaan. Ja niin se rakennettiin. Isäntä antoi tästä kaiken kunnian minulle ilmoittaen, että hän toimi vain apulaisena. Mutta yhdessähän tämä tehtiin:
Tukipuut ovat kuulemma väärään suuntaan vinot, mutta eipä sitä kukaan ollut neuvomassa siinä kohtaa kun näitä rakennettiin. Mutta siinä se nyt on, ja hyvin toimii.  Puutavara on kestopuuta, saranat löytyivät Motonetista. Ja seuraavassa kuvassa vielä poseeraus koirien kanssa. 



Ja kun pääsin vauhtiin puutöiden kanssa, niin jatkoa seurasi. Mieheni on tänä kesänä laajentanut pihan terassia, ja siitä on jäänyt paljon laudanpätkiä. Totesin jossain vaiheessa, että eikös niistä saisi väsättyä vaikkapa kukkalaatikon terassia kaunistamaan. Tähän mieheni totesi, että "sä teet sit vaan". No niin minä sitten tein:
Tässä vasta valmistunut laatikko tekijänsä kera. Mies vaati, että hän ottaa kuvan minusta aikaansaannokseni kanssa työkalujen kera...

...ja tässä valmiina, kukat istutettuina. Hyvä siitä tuli. Olipa kiva huomata, että saa jotain tällaista aikaan.

Ostaessani noita kukkia tuohon kukkalaatikkoon, käsiin tarttui myös muutama muratin taimi. Ajatuksena istuttaa ne kesäkeittiön seinustalle. Katselin samalla köynnösristikoita, mutta kyllä ne vaikuttivat niin kalliilta, että mielessä alkoi muotoutua plan-B.
Tässä muratit laatikoissaan. Virkkasin sisal-narusta köynnösverkon, ja kiinnitin sen niittipyssyllä terassin lattiaan, pylväisiin ja kattoparruun.  Kaikkea sitä voikin tulla mieleen.

Nyt syksyllä ei tuo pihan kylmä tuuli enää houkuttele tällaisiin askareisiin, joten kenties jo pian tartun taas lankoihin. Olen jopa saanut kotiimme oman "ateljeen", kun esikko muutti asumaan omilleen. Nyt ovat käsityötarvikkeet ehkä helpommin löydettävissä ja järjestyksessä, kun niillä on oma huone ja paikka.

Mukavaa syksyä kaikille!



torstai 2. helmikuuta 2017

Helkky neuloo

Pohdin jo, kannattaako tätä blogia pitää yllä, kun en saa päiviteltyä tätä. Mutta toisaalta, tämä on kyllä enemmän sellainen käsityöpäiväkirja. Jos en laittaisi tekeleitäni tänne, en muistaisi lainkaan, mitä kaikkea olen tehnyt. Otan kyllä kuvia tekeleistäni, jos muistan (välillä sekin unohtuu).

Nyt näyttää siltä, että neulomiskammoni on muuttunut pakottavaksi haluksi oppia lisää neulomisesta. Oikein harmittaa, kun selaa käsityölehtiä. Virkkausohjeissa on tosi usein ohjeet alkeista alkaen, niin kuin virkkaus olisi tooosi vaikeaa. Neuleohjeissa sen sijaan termit vilisee, ja puolet ajasta tuntuu siltä kuin lukisi ohjetta venäjäksi.  Siispä ostin lupaavan nimisen kirjan  "Neuleita tumpeloille" (Sarita Kotkavalkama).  Vaikuttaa lupaavalta myös nyt, kun olen jo selaillut sitä. Terminologia ja tekniikat alkavat avautua tumpelollekin.

Tässä postauksessa yritän ottaa aikaa kiinni. Pikakelauksella siis syksyn ja talven aikana syntyneitä käsitöitä. Osa on valitettavasti lähtenyt maailmalle kuvaamatta, ja ne ovat jo painuneet unholaan.


Näitä palatossuja näpertelin syyskesällä. Tossun suun kukkapalat ovat virkattuja, muut palat neulottuja. Nämä päätyivät lopulta lasten mummille syntymäpäiväksi. Lanka on vanhaa seiskaveikkaa. Valitettavasti langan vyötteessä ei ollut vuosilukua, joten en tiedä kuinka vanhaa. Arvelen, että jostain 90-luvulta.



Mieheni sanoi, että tätä hän ei voi toivoa lapsiltaan (molemmat poikia), joten hän toivoi isänpäiväksi, että korjaisin hänen lapasensa. Ne ovat jo vanhat, mutta todella lämpimät. Niissä oli reikiä, ja toinen peukalo ihan riekaleina, kun ne kädessä on peuhattu koirien kanssa.  Purin repaleisen peukalon ja neuloin tilalle uuden. Lisäksi paikkasin reikiä parsimalla ja virkkaamalla. Alla olevassa kuvassa vasemmalla purettu peukalonriekale.
 Näissä kuvissa lapaset on jo pesty, ja kuivattelevat pyyhkeen päällä. Nyt ne ovat jälleen kovassa käytössä.


Jouluksi tein isälleni villasukat. Lankana seiskaveikkaa. Yksivärinen, tummanvihreä lanka on sitä vanhaa lankaa. Kirjava on uudempaa, Viidakkoa.


Myös miehelleni tein viime tingassa joulusukat. Kaupassa kysyin, mitä lankaa, vastaus "ihan sama". Ostin "joulu"-lankaa yhden kerän. Valitettavasti se ei riittänyt, ja toisen sukan kärjen tein vanhalla jättiraita-langalla. Onneksi värimaailma on samaa, joten sävysävyyn mennään.
Tajusin vasta äsken tätä kirjoittaessani, etten ollut lainkaan kuvannut näitä sukkia. Otin siis kuvan ihan äsken. Sukat ovat jo käytössä vanuneet, ja täynnä koirankarvoja. Mutta käytössä ovat päivittäin.

Siskolleni tein myös joulu-/nimipäiväsukat. Hänellä oli nimpparit marraskuussa. Hän tykkää retroväreistä, joten sellaisilla lähdin neulomaan. Uhkarohkeasti myös ihan uudella mallilla.

Ohje on Merja Ojanperän kirjasta "Kauneimmat Villasukat".
Malli: Helmi-Orvokki  (paitsi että jätin orvokit tekemättä)
Lanka: Novita 7 veljestä


Ohjeen mukaan tuossa raidoitetussa kohdassa pitäisi olla siis virkattuja orvokkeja joissa on helmi keskellä. Sisko ei halunnut niitä, joten se siitä. Kauniita kuvioneuleita sekä varressa että terässä. Ja nilkassa muutama sentti kirjoneuletta. Huh. Ei se minulta ihan helposti käynyt, ja on näissä virheitä. Onneksi vain minä huomaan ne (toivottavasti).
Tykkään mallista, ja sisko tykkäsi myös.  



Tyttären joulusukat valmistuivat vasta tammikuussa, eikä niistä ole vielä kuvia, joten postaan ne erikseen. Sen sijaan toinen lapsenlapsista, 5-vuotias, oli saanut joulupukilta muutamat liian pienet villasukat. Äitinsä pyysi, jos tekisin tytölle parit sukat kokoa 30. Tämä koko on hänelle jo vähän reilu, mutta tyttöhän kasvaa koko ajan.
Näissä ensimmäisissä on junasukka-varsi, mutta jalkaterä on pelkkää sileää neuletta.
Lanka: Novita Nalle Luontopolku
Puikot: KnitPro Nova Cubics 3,0


Nämä toiset ovat sitten perussukat, mutta terä on raidoitettu. Ekan kerran muuten raidoitin ilman raitalankaa. Ja ohje langan kuljettamiseen kerrosten välissä löytyi tumpelon neulekirjasta...
Värit ovat vähän tuollaista Frozen-linjaa; turkoosia ja valkoista.

No niin, sukkia pukkaa... seuraavaksi ajattelin neuloa yhdet itselle. Virkkuukoukkua olen viime aikoina käyttänyt lähinnä pudonneiden silmukoiden poimimiseen... mutta vielä tulee sekin aika, että taas virkkaan jotain.

Kivaa, jos jaksoit lukea loppuun. Iloista kevättalvea juuri sinulle!


tiistai 9. elokuuta 2016

Kukkapeitto Nealle

Tämä työ on aloitettu jo viime vuonna, mutta jäi tauolle kun sairastuin. Pikku hiljaa olen sitä tehnyt, ja nyt kesällä laitoin ison vaihteen päälle. Haluan nimittäin antaa tämän syntymäpäivälahjaksi lapsenlapsellemme Nealle.
Nyt tulee paljon kuvia, mutta olin niin innoissani tämän valmistumisesta.

Tein tytölle torkkupeiton. Hän täyttää vasta 5 vuotta, mutta tämä on aikuisen kokoinen. Tarkoitus on, että tämä, hyvin pidettynä, kestää loppuiän. Tai ainakin pitkälle aikuisuuteen. Idea lähti siitä, kun tyttö meillä ollessaan tykkää kietoutua virkattuihin peittoihimme katsellessaan piirrettyjä.

Virkkasin ruutuja, ruutuja, ruutuja....
Siinä ne ovat kaikki. Odottamassa yhdistämistä. Niitä on 165 kpl.

Tässä vasta valmistunut, vielä pesemätön peitto. Kuvattu sisätiloissa, joten väritkään eivät pääse oikeuksiinsa.
 Ruutuja on siis neljän laisia. Keskellä olevissa viininpunaisissa ruuduissa ovat kirjaimet N-E-A. Kukkaruudut ovat kaikki samanlaisia, mutta kolmella eri värillä.
 Alla pari lähikuvaa peiton keskeltä.
 Kirjaimet on virkattu puhvisilmukoilla, joten ne ovat hieman koholla.
 Ja tässä lähikuvia kukkaruuduista.


Yllä olevat kuvat oli siis otettu ennen pesua. Alla sitten pesun jälkeen. Ihan pesukoneessa pesin 30 asteessa. Levitin uudelle terassille kuivumaan, ja muotoilin kosteana. Ensimmäinen kuva on otettu auringon paistaessa, joten varjoja näkyy. 
 Ja toisessa kuvassa aurinko on pilvessä. Näissä kahdessa kuvassa näkyy ehkä ruutujen yhdistämistapa parhaiten. Ompelin siis ensin nuo kirjainruudut. Sitten ompelin pohjavärin kukkia kehäksi, ja virkkasin kehän kiinni kirjainruutuihin. Jatkoin samaan tyyliin koko peiton. Seuraavana tummat kukkaruudut, ompelin kehäksi ja virkkasin edelliseen kehään. Sitten taas välikerros pohjavärin kukilla, ja seuraavaksi vaaleanpunaiset kukkaruudut. Näin sain peittoon tekstuuria lisää. Kukat toki ovat koholla, kun ovat nekin puhvisilmukoilla, mutta nyt nuo virkatut saumat näkyvät kauniisti koholla, ja kehystävät kukkia.
 Pesun jälkeen kirjaimetkin näyttivät kohoavan paremmin esiin pinnasta.

Kukkaruudun malli löytyi video-ohjeena netistä. En valitettavasti tallentanut sitä, joten en varmaankaan löytäisi, vaikka etsisin. Ohje oli kuitenkin helppo oppia ulkoa. Kirjainruutuihin löytyi ohje omasta kirjahyllystä.
Koukku: KnitPro SoftGrip 5,0
Lanka: Värillisten kukkien keskiosat (keltainen ja oranssi) ovat Novitan 7 veljestä ja Nalle lankoja, jämäkeristä.  Muuten kaikki käytetty lanka on Okiteks Okilana (50% villaa, 50% akryylia). Lanka on ostettu paikallisesta lankakaupasta.
Pehmeää, paksua lankaa, tuntuu villaisen lämpöiseltä. Synttärit ovat syyskuussa, joten reilun kuukauden peitto saa odottaa vielä käyttäjäänsä.