Virkattu peitto

Viisi vuotta sitten virkkasin torkkupeiton tuolloin 5 vuotta täyttäneelle lapsenlapsellemme. Peitto löytyy blogistani. 

Tänä vuonna nuorempi lapsenlapsi täyttää 5 vuotta, ja halusin tehdä myös hänelle peiton.

Kuva on otettu harmaana syyspäivänä, mutta värit ovat melko lähellä oikeaa kuvassa. Peitossa on sydämiä puhvisilmukoilla, ja sitten sileitä ruutuja. Puhvisilmukoiden lisäksi tässä on vain kiinteitä silmukoita. Myös kirjaimet ovat puhvisilmukoilla. Hahmottelin ensin suunnitelman ruutupaperille. Kirjainpaloista tein kaavion millimetripaperille. 

Paloissa on 27 silmukkaa ja 27 kerrosta. Tekstipalat ovat kolmen palan levyisiä. 

Pingotin palat ennen yhdistämistä:

Kostutin suihkepullolla. Aivan ihana tuo datanorpan pingotusalusta!  Kuvan alareunassa näkyy myös hauska kerroslaskurini. Sen olen saanut isältäni vuosia sitten lahjaksi. Se on muokattu vanhasta metalliverstaan prässin laskurista.

Yhdistin palat virkkaamalla siten, että saumat jäivät nurjalle puolelle. Tein saumat eri väreillä, mikä tuo värikkyyttä lisää.

Puhvisilmukat näyttävät kivalta myös nurjalta:

Peiton koko on noin 120 x 160 cm. 

Lanka: Midara Okilana

Koukku: KnitPro 5,0

Pikaisesti ommeltu pusero pikkutytölle

Tässä eräänä viileänä päivänä meille tuli päivähoitoon melkein 5-vuotias neiti, jotta isänsä saisi tehtyä vähän pihatöitä. Isä ei tainnut vilkaista lämpömittaria, sillä tyttö tuli pelkässä hellemekossa, vaikka ulkona oli alle 20° lämmintä. Ulkona oli silti leikittävä ja kohta tyttö jo hytisi kylmästä. 

No, sain sitten pähkähullun idean ommella hänelle simppeli paita. Onhan minulla kankaanpaloja laatikoissa. Ohjekin löytyi nopeasti, ja sitä vielä vähän yksinkertaistin, niin reilussa tunnissa sain aikaan perus-collegen.

Koko on 110 cm, ja näyttää olevan ihan vähän kasvunvaraakin.  Tässä on vain etukpl, takakpl ja hihat, sekä vähän resoria kauluksessa ja hihansuissa. Leikkasin palat valmiiksi ja sitten ompelin olkasaumat sekä hiha- ja sivusaumat. Resorit paikalleen ja helmakäänne. Siinä se.

Kyllä paita välillä otettiin pois, mutta kun taas alkoi viluttaa niin tuli paidalle käyttöä.

Collegekangas on ostettu joskus kauan sitten Eurokankaasta. Olen tehnyt siitä aiemmin yhden puseron mutta en muistaakseni muuta. Nyt sille tuli käyttöä.

Uusia pehmoleluja

Pari viikkoa sitten lapsenlapset tulivat meille ja vanhempi heistä kysyi: "oletko koskaan tehnyt itse pehmoleluja?" Vastasin, että en. 

"No, teetkö meille uudet pehmolelut?"

Hahmottelin mielessäni realistisen oloisia pehmoja, ja tuumin että en taida osata. 9-vuotias ei lannistunut vaan totesi sen olevan ihan helppoa! Että teet vain pään, vartalon ja sitten kädet, jalat ja korvat ja häntä. Oli pakko myöntää hänen olevan oikeassa. Eihän niiden tarvitsisi olla realistisia.

Annoin lasten itse valita kankaat leluihin laatikoistani. Pienempi halusi pupun, vanhempi kissan.

Tässä molemmat valmiina. Tuon Looney Tunes-kankaan löysin vuosia sitten kangaskaupan löytölaarista. En ole koskaan tehnyt siitä mitään. Siinä oli tikattu useampi pala yhteen, eikä kangasta silti ole paljon. Tuosta toisesta kankaasta olen tehnyt n. 25 vuotta sitten mekon tyttärelleni. Kangasta oli vielä reilusti jäljellä ja se riitti hyvin tähän kissapehmoon.

Kissan pää näyttää pieneltä, sillä minun piti suurentaa vartaloa jotta sain tämän ommeltua. Asia ei tuntunut tyttöä haittaavan. Hän osallistui itse tekemiseen sullomalla häntään täytevanua. Silminä on molemmissa leluissa kukan muotoiset napit. Suu on kirjottu etupistoilla. Viikset on vain vedetty läpi ja solmittu. Nenä on pieni musta helmi.

Tein ensin pään ja raajat ja täytin ne. Sitten neulasin ne paikoilleen vartaloon ja ompelin op:t vastakkain, jättäen täyttöaukon. Sitten käänsin lelun oikein päin, täytin ja ompelin täyttöaukon kiinni.

Hännät kiinnitin viimeiseksi. Pupun häntä on tuollainen pieni valmis tupsu, joita saa askartelukaupoista. 

Vanhempi lapsista sanoi, että hän ottaa lelun koulureppuunsa maskotiksi. Että kun se on repussa niin hän onnistuu kokeissa paremmin. Vaarinsa totesi tähän, että kaikki keinot ovat sallittuja...

Nelivuotias otti pupunsa heti seuraavalla viikolla unileluksi päiväkotiin.

Ja minä opin, ettei aina tarvitse ajatella täydellistä, vaan yksinkertainen voi olla paljon toimivampi.

Pehmolelu-rusakon varusteet

Toisella lapsenlapsistamme on unileluna pehmo-pupu nimeltään Paisti:

Tässä eräänä päivänä, kun tyttö tuli meille, hänellä oli Paisti mukana. Hän selitti, että minun pitää tehdä sille paita, pipo ja kasvomaski. Maski siksi, että Paistille ei saa tulla koronaa.

Pengoin tilkkulaatikoita ja ryhdyin toimeen.

Tein paidan college-kankaasta koiran paidan tapaan. Tein ilman kaavoja mutu-tuntumalla. Paita on napakka mutta sopiva. 

Pipon tein myös vapaalla kädellä. Kangas on ohutta trikoota. Tein pipon kaksinkertaisena ja tikkasin reunaan koristetikkiä. Pipo on siis periaatteessa käännettävä.

Maski on jäykähköä puuvillakangasta. Kaksinkertainen sekin ja reunat tikattu. Pysyy hyvin kuminauhalla paikoillaan.

Tyttö oli tyytyväinen, mutta nyt on tilauksessa lisää kasvomaskeja pehmoleluille. 😄

Herra Mäyräkoiran villapaita

Lapsenlapset ovat kerjänneet jo pitkään vaatteita unileluilleen. Mistä lie moisen ajatuksen saaneet... 

Nyt sain yhden tehtyä. Tässä on Herra Mäyräkoiran villapaita.

Ilman mallia jouduin tekemään, mutta näköjään ihan sopiva tuli. Mukailin oikealle koiralle suunniteltua ohjetta.

Lanka: varastoista löytynyt akryylilanka, vyötteessä oli vain sydän ja kirjaimet AS.

Puikot: alumiinipuikot 3,0

Kuulemma pitäisi vielä tehdä sukat ja pipo tälle mäyrikselle. Katsotaan, mitä keksitään. 😄

Ailin lapaset vs meidän mamman vanttuut

Helmikuun alussa kyselin käyttämäni kirjoneule-kuvion nimeä, ja sain vastauksen että se olisi nimeltään Ailin lapaset. Asiahan piti varmistaa, joten suuntasin Ullaneuleen sivulle, josta kyseisten lapasten ohje (ainakin) löytyy. Neuloin Ailin lapaset lapsen kokoisena ja totesin että kyseessä ei ole sittenkään sama malli jota käytin tuolloin sukkiin. 

Nämä ovat siis Ailin lapaset. Koko sopii n. 4 vuotiaalle.

Mallien ero alkoi vaivata niin paljon, että pengoin kaikki lapaslaatikot läpi ja löysin kaksi ja puoli paria mamman (isoäitini) tekemiä lapasia. Ihme että löysin nämäkin, sillä mamman kuolemasta on kulunut jo 20 vuotta. Tutkin ja analysoin löytyneitä ja aloin neuloa. 

Nämä ovat Meidän Mamman Vanttuut. Jännää, miten neuloessa äkkiä muistui mieleen, että mamma aina kutsui näitä nimellä vanttuut. Mamma oli ruotsinkielinen, ja sieltä varmaan tulee tuo sana. 

Tässä molemmat vierekkäin, ja näin eron huomaa selvästi:

Varmaan ovat mallit sukua toisilleen, mutta selvästi täysin omanlaisensa.

Esim. Mamman vanttuissa kirjoneule jatkuu sormenpäihin asti, ja myös peukalo on kirjoneuletta. Vieläpä niin, että peukalon kuvio ikään kuin jatkuu suoraan ranteen kuviosta.

Vielä toinenkin lähikuva, jossa kuvioiden ero näkyy hyvin.

Mamman vanttuiden kuviossa ei ole nurjia silmukoita vaan se on selkeää kirjoneuletta. Ailin lapasten kuviossa on enemmän tekstuuria juuri nurjien silmukoiden takia.

En vielä ollut tyytyväinen tulokseen noissa mamman vanttuissa, joten tutkimus jatkui ja tein isommat vanttuut.

Nämä menivät jo paremmin. Nyt onnistuin saamaan peukalon kuvion paremmin kohdalleen:

Nyt tajusin myös ensimmäisen kerran, miten nerokkaasti tehty malli tämä on. Kaikissa mamman vanttuissa on ranteessa käännetty reuna.

Näin reuna on napakkaa ja pysyy muodossaan ja mallissaan kovassakin käytössä. En löytänyt vastaavaa mallia mistään, mutta tämä tehdään samoin kuin nirkkoreunus ja ns. hiirenhammasreunus, paitsi että mamman vanttuissa taitekohdassa on yksi kerros nurjaa.

Muuten ranneosa on 1o 1n - joustinta vuorovärein raidoitettuna. Kämmenosan alussa lisäsin silmukoita. 

En tiedä, neulooko kukaan muu meistä mamman jälkeläisistä enää näitä mamman vanttuita, en ainakaan ole kuullut. Tuuminkin, että jo oli aikakin herättää tämä mainio malli henkiin. 

Lanka näissä kaikissa on Novita 7 veljestä. 

Puikot: Novita alumiinipuikot 3,5. Peukaloissa käytin lyhyempiä puikkoja, mutta saman paksuisia.

Äiti-ihmisen ikiomat sukat

Aina on jotain puikoilla, mutta tuntuu että ne päätyvät aina jollekin muulle kuin itselle. Omat sukat ovat perussukkia, täynnä reikiä, parsittuja, tai samaan varteen jo neljännet uudet terät tehtyjä... Osana jämälankojen hukkausta päätin lopulta tehdä itselleni ihan uudet villasukat.

Siinä ne ovat. Näihin sain hukattua useita kerän jämiä. Puolitin jämäkerät valmiiksi vaa-an avulla ja kerin ne omiksi kerikseen.

Tässä lähtötilanne:

Kaikkia näitä en sitten lopulta tarvinnut. Nuo violettia sisältävät jäivät tuleviin projekteihin.

Sukkien pääväri on musta ja muu värimaailma on harmaa-pinkki-oranssi-akselilla. On siellä yksi kirkkaan punainen raitakin. Oranssia lukuunottamatta muut langat ovat joko raita- tai pätkävärjättyä, joten oli odotettavissa että värit eivät mene sukissa samoihin kohtiin. Otinkin tarkoituksella kuvan varsista rinnakkain:

Lopulta värit osuivat yllättävän hyvin kohdilleen. Eikä vaihtelu mielestäni haittaa, koska kuviot ovat päävärillä.

Teräosassa kuvio vuorottelee mustalla ja kahdella eri värillä. Niistä pätkävärjätty loppui toisessa sukassa aikaisemmin, joten toisessa on kärjessä enemmän pelkkää oranssia.

Ei mielestäni haittaa tämäkään. Näiden on tarkoitus olla mukavat ja lämpimät kotisukat. Jos jotakuta haittaisi epäsäännöllisyys, sopii katsoa muualle. 😄

Sopivat ovat, ja ihan ikiomat!

Malli: Hiljaisuus (Pirjo Iivonen: Jämälankasukat)

Lanka: Novita 7 veljestä, Novita 7 veljestä raita sekä pätkävärjättyjä seiskaveikka-lankoja

Puikot: alumiinipuikot 3,5

Malli sopii myös aloittelevalle kirjoneulojalle, kuten minulle. 

Minun värivalinnoilla nimi voisi tosin olla jotain muuta. Kirjan mallikuvissa värit ovat maltillisemmat. Minun sukat voisivat olla vaikkapa nimeltään ilotulitus! 😄

Tässä vielä kuva kirjan mallista:

Ohjeen ruutukuviossa oli virheitä, ja jouduin välillä purkamaan. Yksi kuviovirhe sukkiin jäi, mutta tein saman virheen tarkoituksella toiseenkin sukkaan, joten kukaan (muu kuin minä) ei tiedä, ettei kuvio ole ohjeen mukainen.

Koululaisen apina-sukat

Nuo apina-vartiset villasukat olivat niin hauskat tehdä, että halusin tehdä vielä toiset. Nyt tein ohjeen mukaan seiskaveikalla, ja nämä sukat tulivat vanhemmalle lapsenlapselle, joka on 9-vuotias.

Löysin ruskeaa lankaa ja ajattelin että se riittää näihin sukkiin, mutta eipä riittänytkään, joten tein kärjet luonnonvalkoisella.

Tässä molemmat sukat rinnakkain:

Sukat ovat siis samalla ohjeella, mutta pienemmät on tehty Nalle-langalla ja pienemmillä puikoilla.

Malli: Lapsen neulotut apina-sukat (Novita kevät 2012)

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: alumiinipuikot 3,5 ja 4,0

Nämä isommat ovat kokoa 35.

Näitä oli kiva tehdä, ja valmistuivat nopeasti.

Pinkit ystävänpäivä-sukat

Olen nyt innostunut tekemään kirjoneule-sukkia. Yritän siinä samalla harjoitella kirjoneule-tekniikkaa, oikeaa langan kireyttä ja sen sellaista. Sukat ovat sen verran pieni työ, että uskallan niihin tarttua. Jos nyt aloittaisin vaikka kirjoneule-puseroa, se varmaan jäisi kesken. Pitää vaan sitkeästi harjoitella ensin näillä pienemmillä töillä.

Nämä pinkit söpöläiset tein miniälle. Viimeksi kun kävimme heillä, hän tepasteli 9-vuotiaan tyttärensä villasukissa. Ne ovat kuulemma lämpimämmät kuin hänen omansa. Ei haitannut, että sukkien kantapää oli keskellä jalkapohjaa. Siksi ajattelin tehdä hänelle oikein lämpimät villasukat, oikeaa kokoa. 

Malli: Raakel (Novita sukkalehti 2020)

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: alumiinipuikot 3,0 ja 3,5

Näitä olin tekemässä, kun mieheni päätti että pojalle pitää viedä lahjaksi villasukat. Nyt sain nämä lopulta valmiiksi.

Olen kyllä tyytyväinen tulokseen, vaikka välillä tuntui että teen vielä liian tiukkaa. Kokeilin näitä omaan jalkaan, ja sopivat ovat eivätkä kiristä. En siis ilmeisesti tehnyt ainakaan liian tiukkaa.

Tykkään varsinkin tuosta pohjan raidoituksesta. Varren ja jalkapöydän kuviota oli vaikea hahmottaa neuloessa, mutta höyrytyksen jälkeen kuvio hahmottuu paremmin. Toivottavasti miniä tykkää myös.

Nopeat välipalasukat

Olin ihan työn alla olevan neuletyöni lumoissa, kun mieheni alkoi eilen illalla pohtia, mitä veisi pojalleen syntymäpäivälahjaksi. Pohdinnan lopputulos oli: " laitas puikot heilumaan ja tee pojalle villasukat". Ja siis kahville ollaan menossa huomenna. En oikein vieläkään tiedä, miten tähän lopputulokseen päästiin, mutta tein työtä käskettyä.

Tuumin, että ehdin juuri ja juuri tikutella perussukat ja niin tein.

Lanka: Novita 7 veljestä Horisontti

Puikot: alumiinipuikot 3,5

Tykkään langan sävystä. Pinnasta tulee eläväinen pelkästään langan kuosin takia.

Toivottavasti koko on oikea. Kysyin asiaa mieheltäni, ja vastaus oli: " kai se ihan miehen kokoinen on". 🙄

Taaperon apina-villasukat

Minulle taisi jäädä päälle lasten villasukka-buumi. Tein lapsenlapselle vielä kolmannet villasukat. Näistä tosin tuli aavistuksen isommat, joten kasvunvaraa on ensi talveenkin.

Selasin taas Novitan sivuilta malleja löysin tämän. Ohje on 7 veljestä langalle puikoilla 3,5 ja 4,0. Ohjeen mukaan sukista tulisi kokoa 36. Vaan minäpä tein nämä Nalle-langalla ja puikoilla 3,0 ja 3,5. Sukista tuli kokoa 27-28. Ihan hyvin näyttäisi kirjoneule-kuviokin pysyvän mallissaan.

Malli: Lapsen neulotut apina-sukat (Novita kevät 2012)

Lanka: Novita Nalle

Puikot: alumiinipuikot 3,0 ja 3,5

Näiden luulisi kelpaavan nelivuotiaalle. Hän tykkää kovasti apinoista. Minulla on autossa pieni koriste-apina, jota lapset aina haluavat pidellä ollessaan meidän kyydissä. Ja sitten kuunnellaan vielä Apinaorkesteri-laulua. 😄

Tytön pinkit siksak-sukat

Jatkona edelliseen postaukseen, tein nelivuotiaalle toisetkin villasukat.

Selasin ohjeita Novitan sivuilta ja siellä osui kohdalle tämä malli. Tyttö sanoi edellisten sukkien jälkeen, että tee kokonaan vaaleanpunaiset sukat. No, jospa nämä silti kelpaavat vaikka vähän kirjavaa onkin joukossa.

Malli: Lapsen siksak-neulesukat (Novita kevät 2013)

Lanka: Novita 7 veljestä ja Novita 7 veljestä Aurora (luulisin...)

Puikot: alumiinipuikot 3,5

Ohjeen mukaan olisi pitänyt käyttää Novita 7 veljestä raitaa, mutta kun minulla oli sopiva nöttönen tätä kirjavaa, joka sopii pinkin kanssa, niin laitoin sitä. Langasta oli vyöte hävinnyt, mutta luultavasti kyseessä on Novita 7 veljestä Aurora.

Minusta tuo siksak-varsi on aika hauska.

Sukat ovat noin kokoa 26-27.

Pienen tytön villasukat

Miniä kaipaili villasukkia 4-vuotiaalle. Koko pitäisi olla noin 26-27. Siispä puikot heilumaan.

Nelivuotias on kyllä niin pysäyttämätön, että piti nostaa tyttö pöydälle, että saisi kuvattua. 

Minusta näistä tuli kauniit, ja ainakin tyttö huoli nämä heti jalkaansa.

Malli: Petäjä (Novita sukkalehti 2020)

Lanka: Novita Nalle

Puikot: alumiinipuikot 3,5

Mallin värit olivat pellava ja kaarna. Minulta löytyi kuitenkin luonnonvalkoista ja vaaleanpunaista, joiden ajattelin sopivan hyvin meidän pikku prinsessalle. Näyttävät nämäkin värit sopivan malliin kivasti.

Lasten sukkia on kiva tehdä kun ne valmistuvat niin nopeasti. Ja on edelleen upea kokemus nähdä, että minun puikoiltani voi lähteä jotain näin kaunista. 

Lisää uusiosukkia ja kirjoneuleen harjoittelua

Edellisen postauksen sukkien jälkeen jatkoin mieheni sukkatilanteen parannusta. Parsin taas yhdet ja toisiin tein uudet terät. Päätin hyödyntää taas jämälankoja ja samalla ajattelin harjoitella tätä helppoa kirjoneuletta.

Tätä mallia oma mammani (äidin äiti) käytti aina lapasissa, joita hän meille lapsenlapsille neuloi kymmenittäin. Tässä on helppo hyödyntää jämälankoja. Malli on helppo. 

Tuo lanka, joka kuvissa näyttää violetilta, on oikeasti viininpunainen. Toinen lanka on sinapin keltainen.

Löysin vähän harmaata, joka on lähellä varren harmaan sävyä, joten tein sillä kantapäät. Kiilakavennusosa on edellisistä sukista jäänyttä tummansinistä.

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: alumiinipuikot 3,5

En tiedä onko tuolla kirjoneulemallilla jotain nimeä. Minä otin mallia lasten vanhoista lapasista.

Nyt onkin aika siirtyä lasten sukkiin.