torstai 21. huhtikuuta 2016

Sekalaisia pikku käsitöitä

On näemmä mennyt tämä blogin päivittäminen harvinaiseksi. Mutta kovasti koetan koko ajan tehdä jotain pientä, ja kuvaankin ne. Tämä viimeinen vaihe, eli blogin päivitys vain tuntuu olevan vaikeaa. Tai siis siihen ryhtyminen.
Olen jonkin verran varovasti tutkinut lankavarastojani, ja todennut että niitä on aivan liikaa näin pieneen taloon. Lankoja on kertynyt paitsi omien shoppailujen seurauksena, myös "perintönä". Minulle on nimittäin kulkeutunut lankoja äitini, mammani, ja isän edesmenneen avopuolison jäämistöistä. Siispä koetan harjoittaa itsehillintää lankaostoksissani ainakin tämän vuoden. Ongelmana on vain, että pitäisi sovittaa inspiroiva ohje olemassa oleviin lankoihin.
Tuskastuneena lankapaljoudesta selasin käsityökirjojen hyllyäni, ja käsiin osui kirja nimeltä "Hetaleita poropeukaloille". Sen pitäisi sisältää helpohkoja ohjeita ja malleja muunnoksineen tumpelommallekin tekijälle. Malleja on kirjassa sekä neulojalle että virkkaajalle. Sieltä bongasin tämän mallin, joka on ollut valmiina jo kuukauden.


Malli: poolokaulusponcho (Hetaleita Poropeukaloille)
Lanka: Novita Isoveli
puikot: sukkapuikot nro 6,0 ja virkkuukoukku 6,0



Poolokaulus on neulottu joustinneuleella pyörönä. Verkkoponcho on sitten virkattu kauluksesta alaspäin. Käsien liikkumavapauden takia poncho on sivuista osin avoin. Helmaan laitoin puuhelmiä. Donno askartelukaupasta löytyi pakkaus sinisävyisiä helmiä, joita sitten sommittelin tuohon helmaan.


Pääsiäisen aikaan meillä syötiin ainakin lapsenlapsen toimesta suklaamunia oikein urakalla. Tuli mieleen kokeilla, olisiko yllätys-koteloista kissan leluiksi. Virkkasin puuvillalangalla vapaasti muovimunan ympärille, ja tein vielä "hännän", josta lelua voi kissalle tarjota. Valmiiseen leluun suihkautin vielä hiukan kissanminttua.


Menestys näyttäisi olevan taattu. Ai niin, laitoin muovimunaan muutaman riisinjyvän, joten se rapisee kivasti kissan leikkiessä. Menestystä todistaa kisu-poikamme Pate.
Lanka: Novita Tennessee jämät
Koukku: 4,0
ei mallia.



Vajaa vuosi sitten neuloin miehelleni "saapassukat", raidalliset villasukat, jotka nekin oli tehty kauan laatikoissa muhineesta langasta. Kuvia löytyy blogipostauksesta täältä. Saappaissa nuo sukat eivät ole tainneet käydä kertaakaan, mutta mieheni jalassa ne ovat miltei joka ilta. Meillä on vanha omakotitalo, jossa on viileät lattiat, joten villasukat ovat tarpeen ympäri vuoden. Nyt noissa ahkerasti käytetyissä sukissa on jo jonkin aikaa ollut molemmissa iso reikä. Niillä kun "hiihdellään" ympäri huushollia (mieheni ilmaus). Samaa lankaa löytyi vielä laatikosta, joten päätin paikata ne. Reiät olivat niin isot, että parsiminen ei innostanut. Siispä virkkasin paikkalaput, ja ompelin ne paikoilleen.


Virkkasin peruspyörylän, kuten esim. myssyä tehdessä, lisäten silmukoita tasaisesti. Näin lapusta tulee hieman kulmikas. Tässä tapauksessa laput ovat kahdeksankulmaisia.
Sopivan kokoisen lapun tehtyäni katkaisin langan, jättäen pitkän hännän, jolla sitten ompelin laput paikalleen. Ompelin ensin yhden silmukan päästä reunasta tikkipistoin paikan kiinni. Sitten vielä luottelin reunan ympäri vähän pykäpistojen tapaan, paitsi että "tikkien" välit kuljetin lankaa virkkaussilmukoiden sisältä. Näiden kahden kierroksen jälkeen käänsin sukan nurin päin, ja ompelin hiukan reiän repsottavia reunoja kiinni paikkaan miten kuten.
Mies oli tyytyväinen, ja totesi että "nyt kelpaa taas hiihdellä".
Lanka: Novita 7 veljestä jättiraita
Koukku: 4,0


1 kommentti:

  1. Toi on hyvä tapa paikata,niin minäkin teen tarpeen vaatiessa.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit! Jätäthän pienen viestiin käynnistäsi, kiitos!