Sinisen syvyys

Tässä tulee sitten se sininen huivi, jonka lupasin.

Lankana siis tässäkin Gedifran Luminoso. Tämä on hiukan isompi kuin aiemmin tekemäni oranssi huivi. Oranssiin huiviin käytin tasan 300 g lankaa, tähän meni n. 375 g.

Koukku tässäkin 4,5  (KnitPro)

 

Minusta tämä lanka on kaunis sinisenäkin. On tummempaa ja vaaleampaa sinistä ja vähän kultaa joukossa. Ja tuo reunus on niiiiiin kaunis! 

 

Kuopukseni harmitteli eilen, että uusissa verkkareissa ei ole taskua johon voisi sujauttaa mp3-soittimensa. Johon minä että tarttiskos tehdä....

Pikkuinen pussukka. Sininen oli väritoiveena, ja reunoja koristelin sillä jäljelle jääneellä Gedifran Luminosolla. Muuten lankana tässä on Rondon Vauvalanka, ihanan pehmeätä lankaa joka löytyi taannoin kirpparilta.

Kurkin vähän ohjetta, tämä on tehty samaan tyyliin kuin aiemmin tekemäni iPod-pussukka , mutta vähän mukaellen koska tämä soitin on pienempi kuin iPod.

Alkuperäisessä ohjeessa ei ole tuota hihnaa, mutta tein tähänkin sellaisen kuten edelliseenkin. Hihna on virkattu 5 ketjusilmukan aloitusrenkaasta spiraalina.

Kuvissa ei näy, että alareunassa on aukot kuulokkeille ja lukkohihnalle.

 

Ainakin tytölle kelpasi...

 

 

Kyllä se kesäkin sieltä vielä tulee

Tämäkin on valmistunut jo viime vuoden puolella, mutta nyt vasta sain esikoiseni suostutelluksi poseeraamaan...

Tyttö on odottanut tämän valmistumista, ja nyt kun se on valmis hän odottaa malttamattomana kesää! 

Kesähuppari, käytettäväksi esim. uimapuvun tai topin ja shortsien kanssa.

Tuli pitkähkö, eli enemmän näyttää mekolta, mutta tyttö oli erittäin tyytyväinen, joten olen minäkin.

Huppukin on väljä, mutta siihenkin tyttö oli tyytyväinen. 

Vyötäröllä  nyöri, jonka saa halutessaan helposti myös irroitettua.

Sivuilla on kivat halkiot.

Vaate on kaikin puolin väljä ja mukava käyttää.

 

Lanka:  Novita Bambu  punaisena

Koukku:  3  (KnitPro)

Ohje:  Novita Kesä 2009-lehti

 

Tätä oli kiva tehdä, ja pääasiahan on että saaja on tyytyväinen.

 

 

huiveja, pipoja, lämpöä ja välineurheilua

Hidastelua postauksessa... nämä pipot ovat valmistuneet jo viime vuoden puolella, mutta vasta nyt sain otettua niistä kuvan.

Näitä on itseasiassa kolmaskin, mutta siitä en enää saanut kuvaa, kun se meni joululahjaksi vävykokelaalleni... Se oli väriltään musta, reunassa valkoinen raita.

Lankana kaikissa näissä on Novitan kampanjalanka Marjukka, koukku oli kokoa 5 1/2 (KnitPro).  Näitä tulee todennäköisesti vielä tehtyä lisää, kaikki nämä pipot nähneet ovat tykänneet mallista kovasti, ja pari varovaista toivetta on tullut... Ohje löytyi Stitch 'n' Bitch - virkkaajan käsikirjasta. Helppo ja hauska ohje, ja tuloksena nätti ja napakka pipo.

 

Tämä huivikin valmistui jo viime vuoden puolella. Se aloitettiin jo aikaisin syksyllä, mutta lanka loppui kesken ja jouduin pari kertaa purkamaan, jotta sain langan riittämään myös tuohon kauniiseen reunukseen.

Lankana tässä on Gedifran Luminoso kauniin oranssina. Itse asiassa tämä lanka ja ohje sopivat mielestäni niin hyvin yhteen, että kun kävin

Susulla  penkomassa ale-koreja, ja löysin samaa lankaa sinisenä, niin ostin saman tien. Nyt on sininenkin huivi jo valmis, mutta vielä pingottamatta, joten esittelen sen myöhemmin.

Koukun koko oli 4 1/2 (KnitPro).   Malli on Crochet today! - lehdestä numerosta sept/oct 2009.  Samalla ohjeella olen tehnyt jo aiemmin tässä postauksessa esitellyn vaalean ruskean huivin. Siihen en vain tehnyt tuota reunusta.

Malli on yksinkertainen, vain pylväsryhmiä ja ketjusilmukoita. Väri näkyy tässä ulkona otetussa kuvassa vähän huonosti, mutta lanka on hiukan kirjavaa, oranssia, punaista ja vähän kultaa. Mielestäni kaunis!

Lämminhän tämä ei ole, mutta asusteeksi ihan sopiva.

 

Eilen illalla (taas) palelin, ja koska kauniin punaiset ranteenlämmittimeni ovat pyykissä, tekaisin uudet valkoisena!

Lankana Rellanan Merino Plus.  Ohjehan löytyy sitten täältä.

Näihin ei mene paljoa aikaa, eikä lankaa. 

 

Ja tänään odotti postilaatikossa ihana yllätys! Yllätys siksi, että toimitus oli todella nopea.

Tilasin Amerikasta virkkuukoukkuja, ihan vain uteliaisuudesta. Nimittäin Crochet today! lehdessä esiteltiin jokin aika sitten tällaisia kaarevia Abalone virkkuukoukkuja, joita väitettiin nivel-ystävällisemmäksi ja ergonomisemmaksi. Pitihän niitä sitten saada kokeiluun.

Neljää eri kokoa otin, olivat kuitenkin aika arvokkaita (14 $ /kpl).

Sen verran tuossa äkkiseltään kokeilin, jotta kyllä tämä totuttelua vaatii! Aika sitten näyttää oppiiko näillä sujuvasti työskentelemään.

Mutta suosittelen välineurheilua harrastaville käymään verkkokaupassa nimeltä Lacis.  Erittäin monipuolinen käsityöharrastajien tarvikekauppa! Englannin kielen taitoa tietysti vähän tarvitaan, mutta mielestäni tilaaminen oli kuitenkin suhteellisen helppoa (täytyi olla, kun minäkin osasin...). Tilaus tuli vähän yli viikossa, ja tässä oli sentään pyhiäkin välissä, eli todella nopeasti. Käykääpä kurkkimassa!

 

 

Hyvää Uutta Vuotta 2011

Vietimme perinteisesti vuoden vaihteen isäni luona maalla. Siellä rakettien räiskekin on upeaa katseltavaa kun katuvalot eivät himmennä loistoa.

Perinteisesti olen tehnyt uuden vuoden juhlintaan myös hyydykekakun nakkien, perunasalaatin ja ranskalaisten jälkkäriksi. Tänä vuonna saimme herkutella myös siskoni tekemällä hirvi-kebabilla. Oli muuten tosi herkullista!! Ja ihana siskoni oli jopa tehnyt ihan minua varten gluteenittomia pitaleipiä. Vahinko etten huomannut ottaa niistä kuvia.

Mutta siis kakkuun:

olin vielä vähän joulutunnelmissa, joten tein pipari-kakun.

Tai siis pipariltahan tämä näyttää ( ja tuoksuu ja maistuukin).

Hyydykekakku on kyseessä, tehty Städtlerin daisy-rengasvuokaan.

Pohjana 300 g gluteenittomia pipareita (Semper) ja 125g voita sulatettuna.

Hyydykkeenä:

4 dl  vispikermaa

400 g  Philadelphia-tuorejuustoa

1 prk   Meritalon Omena-vanilja-hilloa

maun mukaan kaneli-sokeria, inkivääriä, pomeranssin kuorta

 

Päälle ripoteltu vielä kaneli-sokeria.

 

Kakku oli tosi hyvää!!! Ihanan jouluinen makumaailma.

Kakusta ei tullut kovin korkea, sillä Daisy-vuoka on aika iso. Tällä kertaa otin kuitenkin vaarin viime vuodesta ja otin kakun ajoissa huoneenlämpöön. Näin pohja ei ollut enää kova, vaan pehmeni juuri sopivaksi. Näin pohjan piparkakut toivat vielä täydennystä hyydykkeen makumaailmaan.

 

Hyvää ja leppoisaa uutta vuotta 2009!

Tämän kuvan myötä toivotan leppoisaa ja hyvää uutta vuotta 2009 kaikille!

Joulun aikaa

Olen ollut kovin laiska päivittämään blogia. Touhua on riittänyt, ja silti tuntuu että sainko edes mitään aikaan.

Miehen kanssa ostimme itsellemme joululahjaksi huonekaluja, ts. uusimme makuuhuoneen sisustuksen kokonaan, ja olohuoneeseen ostimme lisää säilytystilaa. Lisäksi ihan mulle vaan tämä:

Meillä on pieni ja ahdas olohuone, jossa mulla ei oikein ole ollut sijaa muualla kuin tässä tietokoneella. Tässä olen enimmäkseen käsitöitänikin tehnyt kun isäntä istuu tv:n ääressä (jota minä en katso). Nyt mulla on ihan oma nurkkaus! Tämä lepotuoli ja rahi ostettiin kaiken muun ohella, ja sain sen soviteltua tuohon pianon viereen. Siihen pianon päälle sitten kasaan lankakeräni ja nautin olostani! Nurkkaan mahtui vielä pieni lamppukin jotta näen väkertää. Tämä oli varmaan mun jouluni paras lahja!

 

Kuusta meillä ei ollut, kun ei mahdu. Eikä tarvinnut, koska lapset viettivät joulun isänsä luona, ja me miehen kanssa mun lapsuuden kodissa. Mutta tämän tein keittiön pöydän yläpuolelle antamaan joulutunnelmaa:

kaunis puu-kranssi, jonka ympärille kiersin jouluista nauhaa. Koristeina kahdenlaisia jääpuikkoja sekä punaisia ja valkoisia perhosia.

Kranssi on ostettu Anttilasta, mutta kaikki koristeet löytyivät

Wiurilan Kartanon Joulupuodista. Ihana paikka, oikea jouluihmisen taivas!

 

Tällä kertaa halusin tehdä kotiinkin pienen joulukinkun, vaikka söimmekin niin aaton, joulupäivän kuin Tapaninpäivänkin ateriat muualla. Pidän kinkusta leivän päällä, ja nyt tämä onkin jo kokonaan syöty.

Meinasi unohtua kuvaaminen kokonaan, tässähän on jo puolet syöty!

Pirkka-lehdestä löytyi houkutteleva pähkinä-kuorrutettu juhlakinkku.

Houkutteleva, koska pidän pähkinöistä ja houkutteleva myös siksi että ohje on gluteeniton.

Kinkku oli todella hyvää!

 

En kauheasti leiponut jouluksi, mutta pipareita tein ja siinä sivussa lapsille piparkakkumetsän.

Ei tämä nyt kummoinen ole, mutta lapset tykkäsivät ja sehän on pääasia.

Metsämökin asukeilla on myös ulkoruokailun mahdollisuus. Täytelaku-pötköistä leikelty "hirsinen" pöytä ja jakkarat.

Metsästä siis löytyy jos jonkinlaista elukkaa; hirviä, karhuja, kettuja, jäniksiä, oravia, jopa siili ja tietysti mökissä asustaa kaksi kissaa.

Noita metsän eläin-muotteja löysin Ikeasta.

 

Muutamia käsitöitä tein lahjoiksi, mutta niistä tulee kuvia myöhemmin.

Rauhallista loppuvuotta kaikille tänne eksyville  ja onnea tulevalle vuodelle!

 

Ai niin, tänä aamuna herätessäni löysin keittiön lattialta tällaisia:

Ei-enää-niin-pieni  Miisu-kissamme oli päättänyt "metsästää" joulukukka-asetelmasta punatulkun.  Taitaa olla varsinainen peto tämä kisuli...

 

 

Kaksi tuhmaa kakkua

Oli pakko nyt tehdä tuon niminen kategoria. Sen luokan kakkuja on tällä viikolla tehty. Vaan aloitetaanpa kiltimmällä ensin.

Mulla oli tällä viikolla synttärit. Kotiin tein tällaisia Petit Fours leivoksia.

Tein näitä ekaa kertaa, ja vähän ovat sen näköisiäkin... mut hyviä olivat.

Tein uunipellillisen leivospohjaa, gluteenittomana. Pohja on mehevä, ja sellaisenaankin herkullinen. Otin pienillä muoteilla levystä paloja, laitoin kahden palan väliin sipaisun appelsiinimarmeladia ja palat vastakkain.

Pyöreiden ympärille kietaisin suikaleen marsipaania, ja pursotin sokerikuorrutusta päälle. Muutamaan kokeilin sivellä kuorrutusta joka puolelle, mutta se osoittautui sottaiseksi ja hankalaksi, joten luovuin siitä.

Sitten tein kermasta, voista ja valkosuklaasta tahnan, ja murentelin siihen leivospohjan paloja. Massasta pyörittelin pieniä palloja, jotka kierittelin vielä nonparelleissa, ja asettelin ne karamellivuokiin. Nämä olivat kyllä parhaita näistä!

 

Tämä seuraava kakku on ollut pitkään kokeilulistalla. Ei tällaista kukaan tilaa, joten itselle se piti tehdä. Tämä syötiin töissä.

Esikoinen huuteli torstaina keittiöstä että "äiti, miks meidän jääkaapissa on vessa?"   

 

Oikein logo ja kaikki...

Ja itse kaakeloitu lattia...

Ja joku on jättänyt vessan vetämättä.

Kakku on gluteeniton. Pohjina on suorakaiteen muotoinen 6 munan sokerikakku, ja 2 munan rengasvuoassa paistettu kakku.

Täytteenä sipaisu suklaalevitettä, ja piparminttu-nougat vaahtoa. Päällinen marsipaanin ja sokerimassan sekoitusta. Pöntön kansi sokerimassaa, samoin tuo "talkkarin pusu".

Pöntön sisältö on suklaatoffee-karamelleista muovaillut kikkarat, ja vaaleata siirappia.

Laatoituksen saumat sokeri-cremeä, jota on myös sivelty kauttaaltaan marsipaanin alle.

Äklöstä ulkonäöstä huolimatta tämä oli oikein hyvää!

 

Ja sitten se toinen. Tämä on vielä jääkaapissa, noudetaan tänään.

Salon Teatterissa on tänä syksynä pyörinyt iki-ihana Housut Pois- musiikkinäytelmä.  Nyt on näyttelijäporukka viettämässä näytännön "hautajaisia", ja sinne haluttiin kakku. Kakun tilaaja, hyvä ystäväni, sanoi että näistä on harjoituksissa puhuttu koko syksy. Nyt se syödään, ja sitten siitä ei enää puhuta.

Valitettavasti siitä nyt tuli vähän kulmikas... mutta kaipa tuosta nyt tunnistaa.

Kovin karvaisia ovat...

Ja roiskeitakin vielä. (yök)

 

Kakkupohja on kuuden munan sokerikakku. Ei ole gluteeniton.

Väleissä tyrni- ja valkosuklaamousset.

Päällä marsipaania. Roiskeet valkosuklaata, ja "karvat" suklaaströsseliä.

Täytin ensin varsi-osan, sitten murustelin pari kakkupohjalevyä, ja sekoitin ne lopun täytteen kanssa massaksi josta pyörittelin nuo pallot.

Ei tuosta kaunista saa, mutta ajanee asiansa. Esikoisen kommentti oli:

"Yyääääkk! Äiti!!"