tiistai 31. maaliskuuta 2009

Ihana Noro!



Eikä nyt ole kysymys siitä viruksesta.... :)



Ostin syksyllä iki-ihanasta lankakaupasta ale-korista kymmenen kerää Noro Silk Garden lankaa (ensimmäiset Noroni...).

Värit olivat ihania, ja intohimon ja kauhun sekaisin tuntein mietin mitä niistä tekisin, etten vain pilaisi ihanaa lankaa.

Sitten se löytyi. Novitan kevät 2008 lehdessä oli usealla eri langalla toteutettu näppärä bolerojakku,  jonka ohjeessa oli yhdistetty neulomista ja virkkausta.  Minähän siis en edelleenkään neulo, mutta ohje oli helppo muokata. Alkuperäisen ohjeen mukaan oli neulottava suorakaiteen muotoinen kappale, mitoiltaan 66 x 70 cm. Sitten ommella hihasaumat ja virkata reunukset. Joten minähän sitten vaan virkkasin sen suorakaiteen!



Noro-bolero_1



Lanka sopi tähän työhön todella mainiosti! Pirteät mutta ei liian kirkkaat värit asettuivat tasaisiksi raidoiksi. Reunuspitseissä kirjavuutta saa ollakin epätasaisemmin.



Noro-bolero_2



 



Pinnasta tuli ihanan pitsimäinen, ja ihan yksinkertaisin keinoin.

Silmukoita tulee olla pariton määrä. Mallikerta muodostuu kahdella kerroksella:



1. krs  Virkkaa 1 kjs, sitten kiinteitä silmukoita silmukoiden  etureunaan koko krs.

2. krs  Virkkaa 1 kjs, 1ks ensimmäiseen silmukkaan, *1kjs, jätä 1 s väliin, 1 ks*. Toista *-* krs loppuun.



Toista kerroksia 1 ja 2 kunnes kappale on halutun mittainen.



Näyttää ihan pitsineuleelta. Kiva pinta ainakin mun mielestä.



Noro-bolero_3



Tykkään myös tuosta pitsireunuksesta. Se virkataan koko kappaleen ympäri. Hihansuiden pitsi on hiukan erilaista.

Tuo värikkyys on mun mielestä just tämän hetken juttu, kun luonto on vielä harmaata. Vähän väriä elämään!



Noro-bolero_4



 



Koukku oli kokoa 5.  Lankaa meni lähes tarkalleen 6 kerää, eli 300g.

Ihan pieni suortuva jäi. Nyt sitten vaan mietin mitä teen lopuilla neljällä kerällä....

Tykkään. Tykkään tästä ihan hirveästi!

Entä te, rakkaat lukijat?



 



 


sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Sairastelua ja UFO



Täällä podetaan poskiontelon tulehdusta yskän ja kurkkukivun kera. Olen ollut kolme päivää sairaslomalla, mutta ensi yönä pitäisi taas mennä töihin... Flunssa on roikkunut päällä jo kohta yhdeksän viikkoa. Ei paljon mitään jaksais tehdä... :(



Mutta jostain kumman syystä sairastelu sai minut kaivelemaan lankakorista aikoja sitten aloitetun UFOn (un-finished object). Ja sain kun sainkin sen nyt valmiiksi.

Tässä siis, Magnolia-liina:



Magnolia-liina



Vähän huonosti muotoiltu... pitänee vielä pingotella hiukan. Vaikka tämä on kyllä tarkoitettukin pienelle pyöreälle pöydälle, jonka reunojen yli liina saisi vapaasti roikkua.

Ohje on vanhasta Virkkaus-lehdestä, josta en löytänyt vuosilukua...



EDIT: Unohtui laittaa muutama tärkeä tieto  :)



Eli lankana on luonnonvalkoinen Julia,  koukku 1,50.





Tämä menee luultavasti reilun kuukauden kuluttua anopille yhdistettynä syntymäpäivä- ja äitienpäivälahjana. Meidän pieneen huusholliin ei mahdu sellaista pöytää jolla voisi liinoja pidellä...



 



 


perjantai 20. maaliskuuta 2009

Demonimursu



Nuorin veljeni täytti eilen vuosia, ja tänään hänellä on pienet bileet kavereiden kesken. Minulle lankesi (jostain kumman syystä) kakun tekeminen.

Veljeni on varustettu harvinaisen vilkkaalla mielikuvituksella, ja lisäksi hän harrastaa kaikenlaista fantasiaa; piirroksia, tarinoita, pelejä ym.

Hän piirteli jo kouluaikana kirjoihin ja vihkoihin mielikuvituksellisia hahmoja jotka sitten seikkailivat myös hänen ainekirjoituksissaan.

Nyt hän täytti jo (?)  22 vuotta, mutta mielikuvitus jyllää edelleen.



Kakkutoiveena oli demonimursu. Minä sitten ihmettelemään että mikä kumma se on?!  No, minulle piirrettiin mallikuva:



Demonimursu_mallikuva



 



Että tällainen kakku sitten.... joopa joo...

No, hommiin sitten vaan, minkäs teet.

Tällasen sain aikaan, ainakin pikkuveli itse oli hyvin tyytyväinen...  :-)



Demonimursu



 



Tällainen siis on demonimursu. =)



Kakkupohja on pyöreässä vuoassa paistettu kolmen munan kakkupohja, jonka sitten leikkelin muotoonsa.

Täytteinä suklaa- ja appelsiinimousset.

Päällä sokerimassa.

Sarvet ja torahampaat ovat banaanivaahtokarkkeja. Silmät jotain irtokarkkeja.  Siivet on muotoiltu Kick-patukoista, joita ensin pehmensin mikrossa. Reunoilla pari hyytelösammakkoa lisäämään ällöttävää tunnelmaa....



 



 


perjantai 13. maaliskuuta 2009

Olipa kerran.... Salo



Ja Salosta kasattiin kuoro Kuorosota-ohjelmaan. Nyt on ohjelma ohi, ja aika pitää päätösbileet hienolle yhteiselle kokemukselle!



Ja bileissähän tarvitaan tietysti kakkua, eiksvaa?!



Veetikakku_1



 



Käytin kirjan mallista muotovuokaa. Kakku on gluteeniton ja hyla.

Täytteenä on aiemminkin käyttämäni sitruuna- ja lakritsimousset.

Päällä vaahtokarkkikuorrute. Kukat ja lehdet ovat sokerimassaa, kukkien keskellä sinisiä koristekuulia. Kukat on sivelty sinisellä kimallejauheella, lehdille taas on suihkittu hopeaa.



 



Veetikakku_2



 



Minä en ole mikään hyvä piirtämään, mutta ehkä tästä tunnistaa...

Veeti on piirretty vaahtokarkkikuorrutteen päälle elintarviketussilla. Kuvan kehykset on samoin piirretty siniselllä elintarviketussilla. Pisteet ovat koristegeeliä.



 



Veetikakku_3



 



Ja tämähän on se "talismaani" jota kuoro käytti laulussa 'Pauhaava Sydän'.  Siitä tuli sellainen meidän kuoron tunnus, ja lopulta tämä kuva oli kannatusjoukoillamme T-paidoissakin. Tässä kuvassa näkyy kukkia lähempää. Yritin asetella niitä ikään kuin kukkaköynnökseksi. Enpä tiedä... tulikohan taas vähän liioiteltua. Sitä ei osaa lopettaa kun oikein innostuu.



Tässä vielä kukka lähempää.



Veetikakku_4



 



Heteet eivät ole syötäviä tällä kertaa, mutta kaikki muu on.



 



Tänä iltana tämä syödään. Saapa nähdä miltä maistuu, ja mitä kuorotoverit kommentoivat... :-)



 



 


keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Hui - Lai - Lee


Kuorosota loppui, mutta täällä blogissa on edelleen hiljaista.
Syynä on se, että olen neljättä viikkoa hirveässä flunssassa. Voimat on vähissä. Monta keskeneräistä käsityötä odottaa, ja useampi täytekakkukin on tilauksessa. Toivon totisesti että tää tauti pian hellittää. Mutta siihen asti minä ja Anni otetaan elämä rennosti, ja huilataan aina kun siltä tuntuu.